Lou Reed – Greatest Hits

“Well, at one point you got it. Then you lose it. And then it´s gone, forever. Georgie Best, for example, had it. So did Bowie, Lou Reed…”
“Lou Reed has some of his solo stuff that´s not bad.”
“No, it´s not bad, but it is not great either, is it?”
Näin juttelivat Trainspotting-klassikkoelokuvan hylkiöt Sick Boy ja Rents puistossa löhöillessään. Samaisessa elokuvassa Reedin liian monesti versioitu ikivihreä Perfect Day loi tunnelmaa kohtaukselle, jossa nuori mies ottaa lähes tappavan annostuksen heroiinia. Kohtauksen musiikkivalinta ei ollut sattumaa. Arrogantti ja äkäinen Reed on käynyt läpi monta helvettiä ja nähnyt monta ihmiskohtaloa, ja paljon näistä kokemuksista on ikuistunut hänen kuolemattomaan musiikkiinsa.

Taannoin ilmestynyt, massiivinen ja monta levyä käsittänyt New York City Man -antologia on tiivistetty nyt yhdelle kiekolle. Kokoelman painoarvoa nostaa se oleellinen seikka, että kokoajana on toiminut Lou Reed itse. Levyn kansivihkosessa on lisäksi miehen itse kirjoittamat kommentit jokaisesta raidasta. En minäkään Reedinä haluaisi, että kuka tahansa säätäjä pääsee räveltämään kokoelmaa musiikistani.

Menneisyys on ollut myös Lou Reedille kirous, josta on ollut vaikeaa päästä eroon. Velvet Underground oli amerikkalaisen undergroundin ehkä tärkein yhtye ja yksi kaikkien aikojen inspiroivimmista. Yhtyeen entisten jäsenten kommentit toisistaan eivät ole olleet ihan lämpimintä laatua, mutta edes herralle katkerimmat eivät ole koskaan kiistäneet hänen sävellystaitojaan. Myös herra itse on työstään ylpeä, ja tämäkin kiekko sisältää neljä Velvet Underground-sävellystä. White Light/White Heat tosin on mukana Rock´n´Roll Animal -liveltä poimittuna versiona, joka on hieman arveluttava otos tiluttelusooloineen.

Biisivalikoima on loppujen lopuksi kohtalaisen ennalta-arvattava kattaus, ja suuri osa Reedin uran keskinkertaisemmista ajoista sivuutetaan kylmänviileästi. Levyn tarkoitus on ilmeisesti ennemmin luoda nimenomaan omakuvaa itse maestrosta kuin tuoda esiin hänen sävellyskykyjensä monipuolisuutta. Muussa tapauksessa esimerkiksi Set the Twilight Reeling -levyn NYC Man ei olisi varmasti päässyt mukaan levylle. Viisitoista biisiä on kovin ahdas paketti Reedin kaltaisen artistin tuotantoa koostaessa, mutta tällä kertaa ongelma ratkaistaan onnistuneesti kutomalla biisivalinnat artistin persoonan ympärille.

Helppoa ei ole Reedillä varmasti ollut valitessaan kourallista biisejä poikkileikkaamaan mittavaa uraansa, mutta kyseessä voi hyvinkin olla miltei paras Reed-kokoelma, eikä vähiten koostajansa ansiosta. Ainoa harmillinen tyylirike on Satellite of Loven ja Walk on the Wild Siden tanssimiksausten ymppääminen bonusraidoiksi levyn loppuun. Toivottavasti kyseessä on edes Reedin keskisormenheilautus koko remix-trendiä kohtaan, mutta sisäinen puristini kirskuttaa hampaitaan. Enempää ei silti jaksa kitistä. Tämä kokoelma on erinomainen johdatus rock´n´rollin aidoimman kusipään uljaaseen tuotantoon.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-09-21
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.