Libertines, The – The Libertines

Eipä tarvinnut playn painamisen jälkeen kauan pähkäillä, että mistä päin maailmaa nyt kajahtaa. Paitsi brittiaksentti, myös saarivaltion pitkälle ja maineikkaalle pophistorialle kumartava soundi kertovat heti kättelyssä, mikä on homman nimi. Tai ehkei ihan kokonaan: brittipop on turhan suppea termi The Libertinesiä määrittelemään.

Yhtye on kuulemma noussut kotimaansa kriitikoiden suosikiksi enkä asiaa yhtään ihmettele. Nopeasti nimittäin käy ilmi, että asialla on lauluntekemisen taidon suvereenisti taitava ja musiikillista pelisilmää omistava porukka. Musiikista erottaa selkeästi niin David Bowien, Beatlesin kuin The Clashinkin vaikutuksen, mutta lopputulos kuulostaa bändiltä itseltään. Suuresti tähän vaikuttaa kitaristi Pete Dohertyn rosoinen työskentely, joka muistuttaa etäisesti John Fruscianten ”sinne päin” –mentaliteetilla soitettuja stemmoja. Doherty on valitettavasti myös onnistunut sabotoimaan yhtyeen uraa astetta vakavammalla huumeongelmallaan ja onkin tällä hetkellä hyllytetty bändistä.

The Libertines on tehnyt kaikin puolin hyvän levyn. Biisit toimivat, soitto svengaa ja sanoituksissakin on oikeaa sisältöä (Poor kids dressing like they’re rich (mods), rich kids dressing like they’re poor (oh my god), white kids talking like they’re black, I tried it with Charlene and I spent three days on my back…). Erityisiä kohokohtia en osaa nostaa esille, vaan albumi toimii parhaiten kokonaisuutena. Musiikki ei, kuten mainittu, asetu mihinkään yksittäiseen genreen, vaan vaeltelee puhtaasta popista aina punkmaiseen kaahaukseen ja jonkunlaiseen bluesiinkin asti. Punainen lanka pysyy kuitenkin koko ajan selkeänä. Täysien pisteiden levyksi en tätä rankkaa oikeastaan vain sen takia, ettei minulla syntynyt levyyn sellaista henkilökohtaista ihastusta, jota täydelliseen lankeamiseen tarvittaisiin. Monien mielestä antamani arvosana voi kuitenkin tuntua riittämättömältä.

Lopuksi mainittakoon, että minua jaksaa huvittaa joka kerta päätösbiisi What Became of the Likely Ladsin kertosäkeen melodianpätkän yhtenevyys Kolmannen Naisen Oi Suomen Nuoria –kappaleen kanssa. Merkityksetön yksityiskohta, kyllä, mutta jostain syystä jaksan sille virnistellä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-09-20
Arvostelija : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.