Rollstons, The – Taping Trees

Viime vuoden letkeimpiä indietapauksia oli The Rollstonsin Our Grain Could Fill Your Stadium. Sama letkeys ja rennon laiskanpullea poljento ovat myös kuultavissa jyväskyläläisyhtyeen Taping Trees -kakkoslevyllä, mutta kesäiseen ilmaisuun on nyt hiipinyt paletillinen syksyisiä sävyjä. Muutama ruskainen tunnelmointi pistelee alakuloisena esiin kantrileikittelyihin ja pirteämmänpuolisiin ralleihin painottuvasta kokonaisuudesta. Yhtyeen kappaleet eivät tällä kertaa sisällä niin vastustamatonta pop-charmia, joten musiikin avautumisen eteen joutuu tekemään työtä.

Levyn vahvimpiin esityksiin lukeutuvat, ehkä hieman yllättäenkin, ne kaikkein kaihoisimmat tunnelmoinnit. Teemallisen ytimen muodostava nimikkotrilogia edustaa niin ikään albumin johdonmukaisinta sävellystyötä. Taping Trees part 2 on tummuudessaan melkeinpä Joy Divisionin tai The Curen tasoa. Pahimmalta syysmasennukselta suojaa kuitenkin Vitamin D -niminen piristysruiske. Kyseinen ralli on vähintäänkin Weekdays Are Schooldays, Weekends Are Minen veroinen poppiveto. Juuri tällaisia huippuhetkiä olisi tarvittu lisää ympäripyöreästä ”peruskiva”-kompleksista kärsivään kokonaisuuteen.

Nasevan sanailun mestari Mikko Valo briljeeraa taas moneen otteeseen, mutta esimerkiksi auttamattoman korniin College Knowledge –kantrirallatukseen hän pystyy teksteillään lisäämään vain höpsön mitäänsanomattomuuden. Little Big Thorn sitä vastoin miellyttänee kaikkia sanaleikkeihin tykästyneitä kuuntelijoita: I’m jamming with Crazy Horse/To pace the Little Big Thorn/Inside me. Vaikka Valo lyriikoillaan monesti pistää rotia levyn löysimpiinkin sävellyksiin, jää sanojen ja sävelien yhteispeli odotettua vaatimattomaksi.

Edellinen levy toi mieleen veijarimaisen sympaattisen pojankoltiaisen, joka tukka sekaisin juoksentelee kesämökin pihalla palloa potkien. Nyt musiikissa on havaittavissa kypsempää otetta. Vai onko kyse vain erilaisesta lähestymistavasta? Pyrkimyksen toisenlaiseen levyyn ymmärtää, ja ideoita tuntuu tälläkin kertaa olleen riittämiin, mutta into viedä ne kaikki loppuun jäi näemmä uupumaan. Siksi alakuloisiin tunnelmiin päättyvä levy ei tyydytä sellaisenaan, vaan jättää kaipailemaan esikoisen pitelemätöntä rasavillienergiaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-09-23
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.