Fun – Szklarska Poreba

Fun on se läpeensä vittumainen neurootikko, joka polttaa superkyynisellä katseellaan keijukaisten siivet tuhkaksi. Fun on se ketjupolttava, juoppohullu sekopää, joka saattaa aivan tyhjästä ryhtyä viskelemään tuoppeja viereisestä baaripöydästä. Fun on fugaziaanisella kitarankäsittelyllä sävytettyä shellacointia, jeesusliskon ja syvän kilpikonnan rujo metelisiitos. Fun on siis koko perheen hupimusiikkia.

Olin varma, että jostakin Suomesta on löydyttävä tällaista musiikkia soittava orkesteri, mutta tätä ennen ei tällaisia sulosointuja ole korviini kantautunut. Ja jos onkin, ovat vastaavanlaiset 90-alun Touch & Go -artisteja mukailevat viritykset ovat olleet enimmäkseen vaisuja yritelmiä. Mutta Fun ei leiki, se tappaa! If Society on tehnyt ihmiskunnalle todellisen (karhun)palveluksen kaivaessaan esiin viemärien syvyyksistä tämän räyhätrion.

Szklarska Poreba on puolituntinen feedbackin, särön, rähjäisen slidekitaroinnin ja rähinöinnin määrittämä huviajelu, joka on yhtä huvittava kuin atomipommi ja joka ajaa saman asian kuin amfetamiini. Albumin äkkiväärät noiserock-rallit ovat omassa lajissaan loistavia, ja muodostavat selkeän jatkeen alan vaikuttajabändien työlle. Jesus Lizard tunkee välillä vähän liiankin voimakkaasti esiin.

Parhaiten Fun panee meteliopit käytäntöön levyn keskivaiheilla. Upea Big Lies kelpaisi varmaankin suostuttelemaan muitakin kuin jo tälle polulle kääntyneitä kuulijoita, ja raskaammanpuoleinen Alcohol-groovaus riuhtoo väkisinkin mukaansa. Levy ei onneksi ole yhtä hektistä hurjastelua, vaan kolmikko saattaa värittää ärhäkkää äänilmaisuaan melodisilla sirpaleilla tai vaikkapa yllättää hollanninkielisellä laululla. Tunnelmallisemmalle hidastelullekin löytyy sijaa loppupuolella. Turtlemaista räväkkyyttä löytyy musiikillisessa mielessä mitä ilmeisemmin esimerkiksi Flyvende Teppestä, mutta myös soundit kalskahtavat tutulle. Eikä ihme, sillä veitsenterävän diskanttista äänimaailmaa on ollut sorvaamassa Turtle-kitaristi Pentti Dassum.

Fun on näkökulmasta riippuen joko maailmankaikkeuden rumennusprojekti tai totuuden torven ylevä ilmentymä. Ihan yhtä lohdutonta kuvaa yhtye ei maalaa ihmisyydestä kuin Steve Albinini, mutta samaan tapaan musiikin kolkossa ytimessä kaikuu myös irvokas nauru. Vielä kun Fun saisi touhuunsa enemmän funmaisia piirteitä, voisi orkesterille povata todellista kulttitähteyttä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-09-29
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.