Travers & Appice – It Takes A Lot Of Balls

Odotettavissa juuri sitä, mitä kuvitella saattaa kahden vanhan liiton hard/bluesrock-jäpiköiden paiskatessa kättä. Levyllinen erityisistä aivotoiminnoista vapaata riffittelyä, boogieta ja hyvää meininkiä. Musiikkia, joka ei ole luonteeltaan muuttunut viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen. Sen koommin eivät ole tainneet kehittyä tai muuttua nämäkään äijät, mitä nyt muutamat juonteet kasvoissa kielivät ikää olevan lasissa keskivertopaukuttelijoita enemmän. Tällainen musiikki onkin tehty Traversin ja Appicen kaltaisten miesten tehtäväksi; nämä kaksi herraa tietävät kyllä, mitä soittavat.

Carmine Appice on leopardikuvioisia rumpujaan kannuttava, karvainen mies. Meriittiä Appicelta löytyy keskivertopatteristia runsaammin. Tuoppi on kohotettava miehelle, jonka rummutusta kuullaan mm. Rod Stewartin, Vanilla Fudgen, Paul Stanleyn, Bo Diddleyn ja Ted Nugentin levyillä. Pat Travers on tuntemattomampi tapaus, mutta on väsännyt mittavan soolokataloginsa ohella levyjä esimerkiksi Screaming Lord Sutchin ja Glenn Hughesin kanssa. Bassot levylle soittaa T.M Stevens, joka on kultaisella 80-luvulla ujuttautunut James Brownin, Joe Cockerin ja lukuisien muiden levyille. Voisi jo epäillä, että tälle albumille ovat kokoontuneet jamittelemaan takavuosien opportunistisimmat sessiomuusikot, mutta kyllä taiteilijoilla soittotaitoa piisaa. Vuodet ovat kohdelleet hyvin kaikkien ukkojen soitto-otteita, ja erityisesti Appice takoo edelleen kovaa ja groovaten. Ei siis ole syytä epäillä, että vuodet olisivat niinkään ajaneet miesten tai heidän musiikkinsa ohi, sillä hyväntuuliselle riffipohjaiselle hardrock/bluesboogie-keitokselle on aina pieni tilaus, mutta It Takes a Lot Of Balls kompuroikin ajattomissa ongelmissa.

It Takes a Lot of Balls on selkeää aivojennollausmusiikkia nautittavaksi kylmän kaljan kera. Siksi turhat kritiikit sisällöttömyydestä tai uusiutumattomuudesta voi oitis sivuuttaa. Levyn lähtökohdissa piillee ongelma, joka saa albumin kuulostamaan aavistuksen lässähtäneeltä. Kun biisit kirjoittaa kolme enemmän tai vähemmän omiin kykyihinsä mieltynyttä muusikkoa, niin syntyy tietynlainen progeilmiö, kun tekee mieli päästä näyttämään. On mahdoton kiusaus vyöryttää rumpuja ihan täysillä tai perustaa kokonainen biisi lystiin komppiin tai riffiin. Tästä johtuen levy kuulostaa vähän liikaakin hauskanpidolta, ja lopputulos tuo mieleen turhan harmittoman soittelutuokion. Kääntöpuolella katsottuna tämä voidaan laskea myös eduksi, sillä parivaljakko soittaa todella rennosti ja vapautuneesti. Epätasainen biisimateriaali olisi puristunut ehkä kantavammin EP:n mittaiselle kiekolle, johon olisi kerätty vain timanttisimmat biisit. Kohderyhmälleen It Takes a Lot of Balls voi tietenkin olla jopa jonkinasteinen tapaus.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-09-20
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.