Saxon – Lionheart

NWOBHM:n yksi suurista nimistä jaksaa ratsastaa vuodesta toiseen kunnialla eteenpäin. Kyseessä on hevin ”suuren valkoisen hain” Biff Byfordin luotsaama Saxon. Yli 25 vuotta heviveljiä ja -sisaria viihdyttäneen bändin kulta-aika oli, kuten monilla muillakin aikalaisillaan, 1980-luvulla, mutta karussa pohjolassamme bändi ei kuitenkaan koskaan noussut sellaiseen suosioon, kuin Keski-Euroopassa.

Muutama vuosi sitten Saxon kävi vetäisemässä antaumuksellisen, 2,5 tunnin keikan puolityhjälle Nosturin yleisölle. Silloin Biff totesi ykskantaan rokkaamisen olevan tänä päivänä pelkkää musiikista nauttimista. Naisia oli jo kuulemma saatu tarpeeksi. Toteamuksessa täytynee olla perään hiven, jos toinenkin. Bändi on jatkanut sitkeästi eteenpäin vuosien saatossa suosion tasaisesta hiipumisesta huolimatta. Asuntovelat lienee jo maksettu, joten veren on pakko virrata musiikille ja keikkailulle itsessään. Muutaman vuoden takainen esiintyminen Wackenin metallifestivaaleilla ja sieltä taltioitu loistokas The Chronicle-dvd osoitti bändin lavakunnon olevan vähintään hyvää tasoa 2000-luvullakin.

Saxonin perisynti kautta linjan uransa aikana on ollut sävellysten ”puolittuneisuus”, puolet levyjen biiseistä on ollut kautta linjan a-luokan tavaraa, toiset taas pakollista perussettiä. Niin on päällisin paikoin tälläkin kertaa, mutta levy kantaa kokonaisena pakettina sisältöään mainiosti. Perusteemoina käsitellään Englannin historian käänteitä, kuninkaan vallan muotoutumista ja rohkeiden englantilaissotureiden taistelutahtoa maistaan ja mantereistaan. Rakenteeltaan levy on hyvin klassinen genrensä edustaja. Mikä tärkeintä, levy toimii tässä ajassa vallan mainiosti.

Nykyinen kokoonpano vastaa edellisen levyn viisikkoa muilta osin, paitsi että rumpujen taakse on siirtynyt Stratovariuksesta irtaantunut Jörg Michael. Herran klassinen tuplabasarisoundi loistaa nyt pääasiassa poissaolollaan, mutta toisinaan Jörg lisää häkää pönttöön junttapullan sijaan. Toisena kitaristina häärää Biffin lisäksi bändin ainoa alkuperäisjäsen, Paul Quinn.

Perinteisen heavy metallin juhlaa koetaan nimikappaleessa The Return/Lionheart, jossa Saxonin parhaat maneerit eläväisesti soljuvana perusheavyn taitajana tulevat herkullisesti esille. Samaa kuuloaistimuksille nautintoa tuottavaa ärsykettä antaa eeppinen päätösbiisi Searching For Atlantis, joka muistuttaa paikoin bändin kenties tunnetuinta hittiä, The Crusaderia. Parhaaseen kolmannekseen yltävät vielä kertosäkeen veikeällä falsettikiekaisulla varustettu Justice ja englantilaisten taistelutahtoa kuvastava English Man O War. Muut levyn kappaleet ovat kuin se perussotilasjoukko eturintamineen, jota ilman kenraalit eivät voisi voittaa taisteluja ja valloitusretket jäisivät toteutumatta.

Saxonin ei ole aika jäädä eläkkeelle, heillä on vielä muiden genren edustajien kanssa kana kynittävänä, ellei nyt suunnannäyttäjän roolissa, niin ainakin muistuttajana, että toisinaan vanhassa vara parempi. Siitä yksi lisäpiste.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-10-15
Arvostelija : Gao

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.