Suruaika – Nekropoli

Tamperelainen Suruaika kulkee “vaihtoehtoisen suomirockin polkuja”, eli CMX:n ja YUP:n jalanjäljissä, tosin edellämainittuihin orkestereihin yhtymäkohdiksi riittää lähinnä tekstitystyyli. Nekropoli on ensimmäinen julkaisu, jonka olen yhtyeeltä käsiini saanut, musiikki kuulostaa jokseenkin saatekirjeessäkin mainitulta Misfitsiltä suomeksi laulettuna. Myös Mustan Paraatin henki leijuu levyllä Toinen Puoli -lainabiisin muodossa, jolla vierailee myös alkuperäinen Paraati-rumpali Ykä. Punk-meininkiä siis.

Suruajan biiseissä on myös metallivaikutteita, paikoitellen Maj Karman sekä Takiaisen tyylinen ahdistuneisuus huokuu läpi. Tosin mitäpä muutakaan goottirock tarjoaisi. Ei sillä, että se mitenkään huono vaihtoehto olisi, levyllä biisejä kuitenkin vaivaa samankaltaisuus. Varsinkin kertosäkeiden kääntäminen molliin samantyylisesti (samat sointukierrot) alkaa jossain kohdin ärsyttää, paikoittain siinä onnistutaan tyydyttävästi. Meno on kuitenkin vauhdikasta ja parhaimmillaan ollaan juuri death punk -rallatuksissa.

Soitto ja soundit ovat siis punk, jotenkin nostalginen fiilis tulee väkisinkin eikä vähiten tyylikkäiden kansikuvien vuoksi, jotka sopivat kyllä erinomaisesti imagoon. Materiaali levyllä on tasaista. Päätösbiisi Lunta Elokuussa on hyvää vaihtelua, jonka tyylistä kaipaisi enemmänkin kiekon keskivaiheille tuomaan pientä suvantovaihetta. Piristävä uusi tuttavuus, ei kuitenkaan mitään uutta tai loistokasta tarjolla.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-09-21
Arvostelija : Risto Pajari

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.