Twilight Ophera – The End Of Halcyon Age

Twilight Ophera ei ole ratkaisuissaan hätäisimpiä bändejä. Sen kahdeksan toimintavuotta ovat tuottaneet vain kolme pitkäsoittoa ja kourallisen keikkoja, mutta tahti ei tunnu suuremmin jäseniä häiritsevän. Twilight Opheran merkeissä kokoonnutaan silloin, kun muilta harrastuksilta jää aikaa. Tuoreimman kokopitkän matka kauppojen hyllyille ei myöskään ole ollut nopea tai mutkaton, sillä pitkän äänitysvaiheen jälkeen levy-yhtiösotkut nielivät puolitoista vuotta yhtyeen ajasta. Syksyllä 2004 päivä alkoi vihdoin paistaa risukasaan, ja The End of Halcyon Agen julkaisu kotimaassa Low Frequencyn kautta oli tosiasia.

Edellinen pitkäsoitto Midnight Horror ilmestyi peräti viisi vuotta sitten, mutta yhtye ei ole unohtanut tyyliään. Vantaalaisten ulosantia on vuoroin kuvailtu lähes kaikilla raskaamman metallikentän määreillä, mutta levy-yhtiön death/dark-kuvaus lienee riittävä. Yhtye panostaa mallikkaasti tiluttaviin kitaroihin ja hyvinkin orkestraalisia ratoja kulkeviin syntikoihin. Tahtipuikon heilumisvauhti pidetään yleensä kohtuuden rajoissa, mutta innostutaanpa välillä rivakkaankin naputukseen. Yhtye kuitenkin tuntuu kokevan keskitempoisen tunnelmoinnin omaksi asiakseen, ja levyn kyseistä osastoa edustavat kappaleet toimivat kieltämättä parhaiten. Thyestean Feastissakin rääkyvä Mikko Häkkinen hoitaa vokalisoinnin perusvarmalla otteella, mutta lauluraidoilta on turha etsiä mieleenjääviä nyansseja. Niitä sen sijaan tarjoillaan Trapped in Husk of a White Crow’n säkeistöjen tarttuvissa leadeissa, nimikappaleen pirteässä riffittelyssä sekä videoksikin päätyneen Pseudogodsin melodisuudellaan muusta materiaalista erottuvassa kertosäkeessä.

Synteettinen metelöinti on yhtyeen kaksiteräinen miekka. Koskettimien kunnianhimoiset melodiarakennelmat ja dramaattiset soundit ovat toki eräitä Twilight Opheran soundin tunnusmerkkejä, mutta ne ovat ajoittain myös yksi sen heikkouksista. Monimutkaisia elementtejä ei ole onnistuttu kutomaan yhteen riittävän tiiviisti, vaan juuri koskettimet tuntuvat välillä esittävän aivan omaa kappalettaan irrallisena muista soittimista. Panostamalla selkeisiin kitaramelodioihin kappaleista saataisiin selkeämpiä ja helpommin selkäyhtimeen tarttuvia, mutta silloin riskinä saattaisi toki olla massaan hukkuminen. Yhtye on valintansa tehnyt.

Kappaleiden alati vaihtuvat osat pidetään taitavasti hyppysissä, vaikka se vaatiikin erityisesti kielisoittimilta aikamoista akrobatiaa. Rumpusoundi vaikuttaa levyn ensimmäisinä kuuntelukertoina oudon kliiniseltä, mutta siihen tottuu. The End of Halcyon Age ei jää historiaan kuolemattomana metalliteoksena, mutta se palvelee pätevästi dokumenttina yhtyeen uran tietystä vaiheesta. Seuraavaa kiekkoa tuskin tarvitsee odotella viittä vuotta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-10-13
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.