Hecate Enthroned – Redimus

Brittibändi Hecate Enthroned on kokoelmajulkaisun jälkeen saanut valmiiksi neljännen kokopitkän levynsä, jonka nimi on vähemmän yllättävästi latinaa ja tarkoittaa ”me tulemme takaisin”. Kovin näyttävää paluuta orkesteri ei kansilehden massiivisesta suitsutuksesta huolimatta tee.

Jos edellisellä Kings of Chaos -levyllä yhtye ammensi koskettimilla pehmennettyyn black metaliinsa vaikutteita deathista, liikutaan uusimmalla tuotannon alkupäästä tutussa perussahauksessa. Jollain tapaa albumin nimeä voisi siis kutsua oikeutetuksi, mutta jossakin matkan varrella pojat ovat hylänneet turhien runttausriffien lisäksi sävellystaidon. Mitättömän intron, mielikuvituksettomien riffien ja minimaalisten syntikoiden yhdistelmä ei yksinkertaisesti onnistu säväyttämään millään tavalla. Vain tarttuvalla kompilla etenevä As Fire ja levyn selkeästi näppärin veto, nimikkoraita Redimus, luovat valoa surkuhupaisaan pimeyteen.

Tuotanto on aiempia levyjä pelkistetympää, ja erityisesti sinfoniaosuuksia on karsittu. Satunnaiset kuorolaulut ja epäaidoilta kuulostavat pianot kaikuvat edelleen taustalla, mutta leijonanosa taajuuksista on varattu tasaisena möyryävälle kitarasärölle. Äänipolitiikka voisi yksinkertaisuudessaan olla toimivaa, mikäli kappaleista löytyisi jotain virkistävää.

On käsittämätöntä, miten Hecate Enthroned on kyennyt saamaan kasaan näin haparoivan ja merkityksettömän levyn. Yhtyeen taso on jokaisella albumilla ollut omituisen vaihtelevaa, mutta edeltäjillä on aina ollut riittävästi mielenkiintoisia kappaleita kohtalaisen hyvän kokonaisuuden luomiseksi. Dark Requiems and Unsilent Massacrelta lähtien puuduttavuus on vähitellen lisääntynyt, ja Redimusilla se nousee tähänastiseen huippuunsa.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2004-08-24
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.