Acedia – Hehku

Helsinkiläisorkesteri Acedia on innostavaa kuultavaa. Asetelmat Hehku –levyn kuuntelemiseen eivät nimittäin ole erityisen riemastuttavat. Karismaattisen Katja Kilpeläisen johtama orkesteri säikäyttää ensin harhakuvalla perinteisen puistattavasta kliseeasetelmasta, jossa tyttö meuhkaa angstisesti ja anonyymit pojat komppaavat. Mutta ei tällä kertaa. Pala palalta yhtye onnistuu levyllä murtamaan tavanomaisuuden loukkua ja erottumaan edukseen massasta. Acedia tarjoilee esikoistäyspitkällään tiukkaa, pirteää ja kypsänkuuloista rockia runsain koukuin.

Acedia kulminoituu ymmärrettävästi laulajattareensa Katjaan, eikä suotta. Tällä nuorella naisella on yksi voimakkaimmista lauluäänistä, joita olen aikoihin kuullut. Ilmeisiä vertauskohtia hänen äänelleen ei aivan heti tule mieleen, ja vertailuja Vuokko Hovattaan on sadellut varmasti aivan riittämiin. Silti tätä ääntä kestää huomattavasti kauemmin yhtäjaksoisessa kuuntelussa. Kilpeläisen äänialansa taipuu, kasvaa ja vaimenee helposti tunnelman mukaan. Sanotuksista pääosin vastaavana osapuolena hän saa kappaleet luomaan mielikuvaa omasta persoonastaan ja ajatusmaailmastaan. Tekstit kertovat tarinoita ja kuvauksia niistä nykyperinteisistä aiheista ulkopuolisuudentuntoineen, asuntolainoineen ja ihmissuhteineen, mutta niidenkin käsittelystä yhtye suoriutuu olematta häiritsevän banaali. Ei välttämättä ihan helppoa, kun aiheet ovat moneen kertaan ruodittuja.

Avausbiisi Suuri Johtaja vakuuttaa sekä vokalistin että bändin energiasta. Minun kuuntelussani muut mieleenpainuvat kipaleet ovat henkilökohtaisen makuinen ja herkkä Isälle sekä Naurakaa. Hehkulta on hieman hankalaa nostaa esille sen kummempia täysosumia, sillä levy toimii ennen kaikkea kokonaisuutena. Verrattain nuorelta yhtyeeltä levyn kokonaisuudeksi rakentaminen ei ole helppoa. Merkittävä plussa siitä Acedialle.

Hehku on erittäin valmiin kuuloinen levy. Acedian biisit sisältävät myös runsaasti hittipotentiaalia, ja moni levyn biisi ansaitsisi paikkansa radioiden soittolistoilla. Silloin ei kyynisenkään kuuntelijan tarvitsisi kääntää kanavaa toiselle. En jaksa keksiä yhtyeestä mitään negatiivista sanottavaa, millä olisi jotain oleellista merkitystä. Olen likipitäen varma, että törmään tähän orkesteriin vielä yhteydessä tai toisessa. Hehku on bändille hieno käyntikortti ja avaa Acedialle varmasti uusia ovia.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-09-05
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.