Mortiis – The Grudge

Haavard Ellefseniä voidaan hyvällä syyllä pitää norjalaisen musiikin outona lintuna. Paremmin Mortiisina tunnettu koukkunokka on kulkenut pitkän tien Emperorin basistin tontilta kahden sooloprojektin pariin. Aiemmista Mortiis-nimen alla julkaistuista teoksista ei ollut helppo vetää viivoja kolmen vuoden takaiseen The Smell of Rainiin, ja vielä suuremmiksi erot kasvavat The Grudgen myötä. Mortiisia ei voi pitää paikalleen jämähtäneenä artistina, mistä kertoo osaltaan myös aiemmin tunnusomaisen nenäproteesin kuvioista poistuminen.

The Grudge on lievästi sanottuna outo sekoitus industrialia, 80-lukulaista elektropoppia ja syntetisaattorielämöintiä. Varhaisemmilta levyiltä tuttuja ambient-suhinoita on kuultavissa hyvin niukalti, sillä kappaleet rakennetaan lähinnä rumpujen varaan. Koneista on revitty ulos monenlaista napsutusta, kolinaa sekä kurnutusta, ja soundia vaihdellaan häpeilemättömästi retrosta huippumoderniin. Metallisia vivahteitakin kuullaan välähdyksenomaisesti esimerkiksi Decadent & Desperatella, joka osoittaa parhaiten, millaista tukea oikea yhtye tuo Mortiisin ulosantiin. Edellislevyn kiertueella testattu miehistö havaittiin hyväksi ja työsopimuksia jatkettiin suoraan levytysstudioon asti. Varsin kuulumattomissa esimerkiksi kitaristit kuitenkin suurimmaksi osaksi pidetään.

Mortiis ei ole koskaan ollut kummoinen laulumies, mutta The Grudgella hauras mutina tuo muuten kylmän koneistettuun musiikkiin inhimillisiä sävyjä. Välillä herra marisee ohuesti kuin Anders Fridén huonoina päivinään, mutta myös huudon suodatusta erilaisten filtterien läpi harrastetaan.

Mortiisin ongelma on se, että hänellä on visio, mutta ei välttämättä kärsivällisyyttä puristaa sitä muiden ymmärtämään muotoon. The Grudge on vaikeasti lähestyttävä levy ennen muuta jatkuvasti suuntaansa vaihtavien sävellysten vuoksi, mutta myös yksittäisten täysosumien puute häiritsee. Mitään Parasite Godin kaltaisia selkeitä vetonauloja ei ole tarjolla. Pahimmillaan kiekko on vain epämiellyttävä massa joka suuntaan leviävää syntikkasurinaa, mutta parhaimmillaan siltä paljastuu lämpimiäkin puolia. Ne tulevat esille kappaleiden rauhallisemmissa jaksoissa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-09-15
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.