Hives, The – Tyrannosaurus Hives

Skandinaavirockin viime vuosien maailmanlaajuiseen tietoisuuteen sinkoutuminen voidaan laskea hyvin paljon The Hivesin syyksi. Edellinen levy Veni, Vidi, Vicious sai kriitikkojen ja yleisön varauksettomasti ylistävän suosion ja aiheutti hysteerisiä kannanottoja sekä puhetta rockin pelastamisesta. Siitä on kuitenkin jo lähes viisi vuotta. Hives on ollut vuosia maailmankiertueella ja (musiikki)maailma muuttuu nykyään nopeasti. Bändin on luultu jo hajoavan, mutta kaverit ottavatkin viisaasti aikansa ja keittelevät soppaansa Fagerstan treenikämpän biisikeittiössä. Pystyykö ruotsalaisten täsmäpartio suorittamaan sen harteille lasketun raskaan tehtävän – rock’n roll-musiikin pelastamisen?

Levy starttaa hieman alkusoittomaisella, hienosti efektoidulla Abra Cavader -biisillä. Hymy leveää kasvoilleni kun tajuan, että perusasiat tuntuisivat olevan edelleen kunnossa. Kukkoilevaa, suorastaan röyhkeää laulua, klangikitaroita, tiukkaa rytmiä ja kaikki vedettynä pienen putkisärön läpi. Two-timing Touch And Broken Bones vaikuttaa aluksi hieman vaisulta, mutta kertosäkeen yllättävä, melodinen ja huikean rokkaava riffi pelastaa koko biisin. Kertosäkeen kuulemisen jälkeen ymmärtää, että koko muulla biisillä pedataan paikkaa kertosäkeelle. No Pun Intended on aivan käsittämätöntä kaahausta, jossa ei meinaa perässä pysyä ja joka laittaa nykimään päätä pakkoliikkeenomaisesti. Tällaista energiaa harva bändi saa tarttumaan narulle studiossa. B Is for Brutus on laulaja Howlin’ Pelle Almqvistin biisi. Jos biisi pitää laulaa mahdollisimman leuhkasti, voivat tästä ottaa kaikki rokkilaulajat mallia.

See Through Head vetäisee viimeistään maton jalkojen alta. Biisi on niin energisen kuuloinen, että ei tuota vaikeuksia kuvitella hullaantunut, vellova ja hysteerinen yleisömassa diggailemassa bändiä keikalla. The Hivesin tuottama rytminen syke on harvinaisen elävä ja sille on varmasti moni bändi kateellinen. Levylle mahtuu myös muutama ei-niin-tärkeä biisi, mutta kokonaisuuden kannalta ja muiden biisien kovatasoisuuden huomioon ottaen ne perustelevat täysin paikkansa. Hauskana lisänä ja mielenkiinnon kiihottajana on soundiarsenaaliin lisätty erilaisia konerytmejä ja rytmisoittimia kuin myös kasarisyntikoita. Ei pidä kuitenkaan ymmärtää tätä väärin, sillä The Hivesillä on aivan omintakeinen tyyli käyttää näitä apuvälineitä. Tyrannosaurus Hives on niin tuhti puolentunnin paketti, että pidempi levy olisi saattanut olla liian painava järkäle. Kaikki on tarkasti mietittyä aina biisijärjestyksestä kansiteksteihin asti. Jos olet tähän asti pitänyt bändistä, ei tämä levy tuottane pettymystä.

Kuka jaksaa, enää hehkuttaa joitain White Stripesiä ja The Strokesia rockin pelastajiksi? The Hivesin rinnalla ne vaikuttavat laimeilta kuin seurakunnan nuorisopastorin kasaamat rippileirin bändit. The Hives on täydellinen sekoitus vanhaa, uutta, aivan omaa sekä lainattua. The Hives on itse tyylitaju. Parasta koko sekoituksessa on, että kaikki osa-alueet (biisimateriaali, soundit, visuaalisuus) tukevat miltei täydellisesti toisiaan. Tärkeintä kuitenkin on huikean hyvät biisit, jotka toimisivat vaikka ei olisi ikinä nähnyt bändistä vilaustakaan. Tällaisista aineksista on vuosikymmenten aikana tehty niitä bändejä, jotka jäävät elämään rockhistoriaan. Mielestäni The Hives on jo ansainnut paikkansa klassikoiden joukossa. Jos maailmassa on jäljellä yhtään oikeudenmukaisuutta jäljellä, The Hives on suuruudeltaan pian seuraava Oasis.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2004-08-17
Arvostelija : Juha Luomala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.