Alghazanth – The Polarity Axiom

Kuuden miehen suomalaisorkesteri Alghazanth jatkaa uudella albumillaan majesteettisen meloblackin tahkoamista. Vuosien kokemus näkyy ja kuuluu, sillä yhtye tekee onnistuneesti pesäeroa itsensä ja lelusyntetisaattoreilla sekä viiden pennin sovituksilla genreä ylikuormittavien amatöörien välille.

Neljäkymmentä minuuttia kestävä rypistys on pakattu melko tiukkaan, eikä lajityypin tuntomerkkeinä toimivia pitkiä ja kohtalokkaita fiilistelyintroja tai melodramaattisia välisoittoja kuulla laisinkaan. Niiden sijaan tarjolla on silkkaa plätkytystä juhlavien kitarariffien ja teatraalisten elementtien siivittämänä, eikä tempo laskeudu hitaaksi missään vaiheessa. Tavallisesta sahauksesta erkaannutaan välillä hieman Dimmu Borgirin tyyliseen, mukavan tarttuvaan kahden kitaran tilutteluun, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Muodikasta ja kylmää androidimetallia ei siis ole luvassa.

Alghazanth sanoo sanottavansa taidolla, ja kokonaisuutena levy on eheä pakkaus, joka on positiivisella tavalla riisuttu kääreistä ja koristeista. Samalla sen sisältö jättää kuitenkin hieman etäisen olon, sillä mitään uutta ja mullistavaa ei paketista saa ravisteltua ulos hyvällä tahdollakaan. Tyylinsä edustajana The Polarity Axiom on toimiva, mutta se kaipaa jotain kohotakseen massan yläpuolelle vielä kirkkaampana ja selkeämpänä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-08-04
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.