Wilco – A Ghost Is Born

Vaihtoehtoisena kantribändinä aloittanut Wilco ottaa uusimmalla albumillaan entistä rohkeimpia tyylillisiä harppauksia. Tätä nykyä yhtye on pikemminkin jonkinlainen kokeellinen poprock-kameolontti, joka vaihtelee sujuvasti Lou Reed –tunnelmoinnin, hypnoottisen krautrockin sekä Sonic Youth –vaikutteisen meteli-ilmaisun välillä. Aikaisempien julkaisujen suosion perustana ollutta pirteämpää pop-americanaa löytyy myös jonkin verran, mutta uutta Heavy Metal Drummeria tai I’m Always in Lovea on turha A Ghost Is Bornilta hakea.

”Maybe all I need is a shot in the arm”, Jeff Tweedy lauloi Summer Teeth –levyllä vuonna 1999. Mies taisi ottaa useammankin piristysruiskeen, sillä vähän ennen A Ghost Is Bornin julkaisua Wilcon laulaja ja lauluntekijä passitettiin vieroitushoitoon. Huumeriippuvuus ja yhtyeen monet miehistönvaihdokset ovat varmasti vaikuttaneet uuden levyn synkkään perussävyyn. Tweedy ei tarjoa musiikkiaan tarjottimella, mutta eivät laulut niin sisäänpäin kääntyneitä ja tuskaisia ole, etteikö niistä saisi mitään otetta.

Varteenotettava pop-anti rajoittuu Hummingbirdiin ja Theologiansiin, I’m a Wheelin ollessa niin väsynyttä Velvet Underground –kertausta, ettei sitä millään kehtaisi luonnehtia uptempoksi. Viimeinen The Late Greats –raita taas on lähinnä jonkinlainen ”You have been listening to Wilco” –tyylinen epiloginturhake. Mutta levyn vahvuus ei piilekään perinteisessä, tarttuvammassa poljennossa, vaan A Ghost Is Bornia dominoivat seesteiset esitykset, ja niiden sävyttämä erikoinen äänimaailma ovat levyn suola.

Vähin elein luodun, tasaisen tunnelman kaksi esiin pistävää vakiota ovat Tweedyn hauras laulu ja meluisa sähkökitaran käsittely. Jim O’Rourken tuotanto korostaa entisestään hiljaisempien ja äänekkäimpien kohtien välistä dynamiikkaa ja vuorovaikutusta. On myös helppo kuvitella avantgardeherran läsnäolon vaikuttaneen levyn kahden yli kymmenminuuttisen kokeilun syntyyn. Loppupuolen Less Than You Think humisee ja surisee teennäisyyttään vartin verran, mutta Spiders (Kidsmoke) on suorastaan loistava Can/Neu! –henkinen trippi.

A Ghost Is Bornia suosittelisi melkein mieluummin Sonic Youthin ystäville kuin vanhoille Wilco-faneille. Levy ei ole helppo tapaus, mutta kun se avautuu, on se harha-askeleineenkin antoisaa indietunnelmointia, josta löytyy sekä väsymyksen sekaista masentuneisuutta että orastavaa toiveikkuutta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-08-09
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.