Zao – The Funeral Of God

Zaon piti pistää pillit pussiin edellisellä Parade of Chaos –levyllään, mutta toisin kävi. Lähes vallankumouksellisen vaikutusvaltaiseksi suitsutettu kristillinen metalcore-veteraani päätyi siihen lopputulokseen, että sillä on vielä annettavaa musiikillisesti. Hyvä niin, sillä The Funeral of God on Zaon uran vaikuttavimpia saavutuksia. Yhtyeen äärimmäisen tunnistettava tapa yhdistellä death metal –vokaaleja ja keskitempoisen metallista hardcorea on viety uusimmalla albumilla melodisempaan, valoisampaan suuntaan. Dan Weyandtin pelottavan rujo tavaramerkkiörinä vaihtuu tai lomittuu nyt monessakin kohtaa kitaristi Scott Mellingerin puhtaaseen ilmaisuun.

Pistäessään The Funeral of Godin pyörimään ensimmäistä kertaa saattavat vanhat Zao-fanit kauhistella puhtaan laulun lisääntynyttä osuutta. Siirtymä on toisaalta varsin tyypillinen, etten sanoisi ”muodikas”, mutta Zaon kaltaiselle progressiivisuutta pelkäämättömälle ryhmälle suorastaan looginen seuraava askel. Itse antaisin kritiikkiä vain toteutuksesta. Weyandt on niin taitava omassa, räkäisen brutaalissa ulosannissaan, että hän saa pahimmillaan Mellingerin lauluosuudet kuulostamaan ponnettomilta piipityksiltä. Yhdistelmä ei kuitenkaan sävellyksellisessä mielessä ole lainkaan ontuva. Zao on onnistunut pitämään sävelkynänsä terävänä läpi jäsenvaihdosten, tyylimuutosten ja hajoamisaikeiden ja on nytkin saanut aikaan kokoelman omalaatuisen toimivia metalliveisuja.

Mellinger on laajentanut vakuuttavan monipuolista riffistöään käsittämään myös toiveikkaampia säveliä. Tuiman vyörytyksen lomaan sijoitellut kaihoisat hengähdystauot muistuttavat hieman Poison the Wellin vastaavia. Nerokkaimmin ääripäät risteytetään In Times Gone Pastissä, jossa runollisen kauniita tunnelmat vaihtuvat ahdistavan raskaaseen synkkyyteen tavalla, joka jättää haukkomaan henkeä. Tutumpaa Zaoa taas edustaa kaksikko The Rising End ja The Last Revelation.

Yhtye vaihtoi jo aikoja sitten suoremman gospel-julistuksensa metaforisempaan, mietiskelevämpään sanoitustyylin. Rivien välejä voi kukin lukea haluamallaan tavalla. Uusimmalla levyllä Zao siirtää nietzscheläisen perusoletuksen nykypäivään ja vääntää siitä ajatusleikin, jonka kautta uskonasioita tarkastellaan sekä satiirinsävytteisesti yhteisöllisellä tasolla että psykologisemmin yksilön näkökulmasta. Live… From the Funeral of God –kappale kiteyttää hyvin tuon ensimmäisen kohdan.

Ottaen huomioon levyn teeman sanoituksineen ja Zaon viehätyksen pikimustiin sävyihin on suorastaan outoa, ettei musiikki ole kauttaaltaan lohduttoman musertavaa. Esimerkiksi Truly, Truly, This Is the End ei nimestään huolimatta ole synkkyydellä mässäilevää tuomionpäivärutistusta, vaan melodisella kertosäkeellä varustettua metalcorepoppia. Pedon lukua möristään kyllä puolestaan ilmestyskirjahenkisessä Praise the War Machinessa, mikä hämmentää tätä moniselitteistä soppaa entisestään. Väkevän laaja ilmaisullinen skaala paisuu vielä yhden pykälän surumielisen kauniin Psalm of the City of the Dead -eepoksen viedessä pianoineen ja naislauluineen hautajaisseremonian jylhään päätökseen.

Saa nähdä miten Zaon seuraavaksi käy. Parade of Chaos olisi ollut oiva päätös uralle, mutta muutaman multalapiollisen päästä mestariteoksesta oleva The Funeral of God olisi vieläkin mahtavampi joutsenlaulu.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-07-27
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.