Tiger Army – III: Ghost Tigers Rise

Kontrabassot ne vain pyörivät, kun Tiger Army rysäyttää ilmoille kolmannen täyspitkänsä. Mikäs sen hauskempaa, psykobillyn camp-horror-punk-asenne on aina meikäläistä miellyttänyt. Alan levyjä kuunnellessani on tosin usein mieleen hiipinyt epäilys, että koko genre olisi suunniteltu lähinnä liveshow mielessä. Nauhalta kuunneltuna meininki tahtoo mennä usein tasaiseksi jurnutukseksi. Saa nähdä, miten nyt käy.

Heti alkutahdeista asti korvaan särähtää levyn ihmetystä herättävä soundimaailma. Minkä ihmeen takia tuo basso naksuu, kuin se olisi perkussiosoitin? Ja miksi sen pitää vielä paukkua noin pinnassa? Ja olisi kitarakin saanut mureampi olla. Lopputulos on sen verran kummallinen, että se kuulostaa ihan tarkoituksella aiheutetulta. Motivaatio tähän ratkaisuun jää kuitenkin minulle hämäräksi.

Plussapuolella korvaa taas miellyttävät laulaja Nick 13:n tyylikäs ääni ja monien biisien keskivertopsykoa surumielisempi tunnelma. Välillä kuulostaa siltä, kuin kaverit olisivat yhdistelleet kaahaamiseensa jopa Chris Isaak -fiilistä. Tämä antaa menolle sitä omaa ilmettä, mitä se kaipaakin.

Parhaimmillaan Tiger Army on kappaleilla Ghostfire ja Rose of the Devil’s Garden, joilla tuo melankolinen yleisilme kuuluu erityisen miellyttävänä. Erityisiä pohjanoteerauksia ei löydy. Ensimmäisellä kuuntelukerralla ei albumilta tosin jäänyt oikein mitään mieleen, mutta muutaman kierroksen jälkeen huomasin alkavani syttyä bändin meiningille.

Aluksi basson nakutus ja muut outoudet ärsyttivät siinä määrin, että olin täräyttää numeroksi tylyn kakkosen. Loppujen lopuksi III: Ghost Riders Rise osoittautuu kuitenkin ihan passeliksi levyksi. Ainesta bändissä olisi saattanut olla enempäänkin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-09-14
Arvostelija : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.