Silent Scythe – Suffer In Silence

Jaahas, että tällainen bändi. Yritin mennä bändin kotisivulle mulkaisemaan vähän tietoa, mutta sivutpa eivät ole olemassa, joten se siitä tiedonkeruusta.

Kuten varmaan edellisestä ymmärsitte, Silent Schyte on minulle aivan uppo-outo tuttavuus, bändin nimi ei kilkuta edes vellikelloa. Albumi alkaa introlla, joka tuo elävästi mieleen Virgin Steelen Invictus-albumin intron. Samalla saa mielikuvan, että tämähän on jotain örinämetallia. Tai sitten asiaan vaikutti myös äsken kuuntelemani Exorcistin ainokainen tuotos. Silent Schyte tuskin on kuitenkaan örinämetallia nähnytkään, sen verran vahvasti powerin tai hard heavyn puolelle musiikki kallistuu.

Vokalisti Fredrik Eriksonin ääni tuo mieleen paikoin Suomen Gandalfin, Marco Hietalan, äänen ja mikäs siinä. Kyllä sitä mielellään kuuntelee Hietalaa niin kuin myös tätä uutta tuttavuuttakin. Itse musiikki on sitä tasaista lammaskompilla menevää poweria: tukutuku siellä ja tukutuku täällä ja tuku siellä, tuku täällä, hiiala hiiala hoi! Eli siis musiikillisesti Silent Scythe ei tarjoile sitten yhtään mitään uutta. Ellei albumilla olisi biisien välissä taukoja, tämä voisi olla koko hoito yhtä pirun pitkää biisiä. Suoraan sanottuna tämä albumi olisi ihan hyvin voinut jäädä tekemättä eikä se hetkauttaisi ketään. Piste laulajan äänelle, mutta muuten se siitä sitten.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2004-09-14
Arvostelija : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.