Club For Five – Tummat Silmät, Ruskea Tukka

Lapsuusmuistoja lienee jokaisella hirvittävä läjä (vammoiltaan eriasteisia). Ikäpolvestani erittäin monelle tuttuja lienevät esimerkiksi Poliisiopistojen moottoriturpa, Saukki ja Pikkuoravat sekä Paula Koivuniemen tulkitsema Tummat silmät, ruskea tukka. Suhtautuminen näihin kulttuurin muinaisjäänteisiin vain on saattanut vuosien saatossa muuttua hyvinkin rajusti. Ehkäpä pitch shiftaavat pieneläimet saavat nykyään kasvoille lapsenomaisen viattoman hymyn sijasta kylmänä valuvan kauhun hien.

Michael Winslow taas saattaa aiheuttaa lähinnä turhautuneita tuhahduksia niissä kohdin, missä pentuna sai koota itsensä lattialta käkättämästä. Mikäli lässyttävä lainvalvoja ja studiojyrsijät iskettäisiin geenisekoittimeen samaan aikaan hyräillen edellämainittua Jeff Barnellin tehokulutettua ikivihreää, saattaisi näin syntyvä koriseva ja ekottava tahna äänittää jotain tällaista.

Iskelmä on vedetty langalle tällä kertaa a cappella: ilman soittimia, ainoastaan ihmisääntä käyttäen. Näinkin verbaalisesti mittavan ja tarkan selityksen sinkku tosin ansaitsee ainoastaan saatekirjelmän laatijan mielestä, sillä kuvailuista poiketen on tämä ennakkoluulottomasta ja kekseliäästä suorastaan astronomisen kaukana. Tulkinnassa sinänsä ei mitään suurempaa puutetta löydy (mikäli ei takerruta suu-simuloituihin perkussioihin), vaan jarruna toimii ontto sielu tuotteen ympärillä. Kolkoista soundeista en tieten tahtoen halua sanoa sen enempää. Itse kappalehan on toki mestariteos.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2004-08-26
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.