Thermals, The – Fuckin A
Allekirjoittaneelle punk-musiikki on ollut kaikesta särökitaramusiikista se vaikeimmin nautittava taidemuoto. Murrosiän nopean räyhäpunk-innostuksen jälkeen suosikkiartistini ovat löytyneet varsin eri genreistä. Amerikan Oregonista kotoisin olevan The Thermalsin aivan hulppean hauskasti nimetty Fuckin A muutti käsityksiäni koko genreä kohtaan. Neljässä päivässä purkkiin ängetty The Thermalsin Fuckin A on täynnä tunnetta, soittamisen iloa ja kaiken oleellisen tiivistämistä. On hämmästyttävää, kuinka bändi saa kolmen neljän soinnun poprockpunkinsa toimimaan näin isosti, kun esim. kitaratkin on nauhoitettu monona ja rummut mummun iltapäiväkammarissa.
Mikä tekee The Thermalsista jotain, mihin ei punk-henkisessä musiikissa liian usein törmää? Hutch Harrisin ilmiömäisen selkeä artikulaatio ja alleviivaava, hämmästyttävän puhdas ja tarkka laulu on elementti, josta vain ei voi olla pitämättä. Hieman välillä Placebon Brian Molkolta kuulostava fraseeraus pitää bändin koko ajan liikkeessä ilman sen kummempia kikkailuja. Bändi naputtaa tappavan tiukasti, vaikka biisit punkin mittapuussa ovat varsin hidastempoisia. Levy on ehdottomasti kokonaisuus ja siitä on paha erotella johtosävelmiä, mutta jos haluaa tietää, mistä on kyse, kannattaa kuunnella ainakin Our Trip, Every Stitch, When You’re Thrown ja Remember Today. Levy kokee biisimateriaalin osalta pienen notkahduksen lopussa, mutta kokonaisuus säilyy silti kohtuullisen eheänä. Biisit ovat nerokkaasti koottuja kahden kolmen osan pop/punk-tarinoita, joissa vilisee nättejä popkoukkuja sillä tiheydellä, että Green Day ja jokin Blink 182 ovat kateudesta vihreitä. En tosin ole varma, tukevatko levyn lo-fi-soundit mitään tarkoitusta. Ne eivät pilaa levyä, vaan luovat tunnelmaa ja viestittävät asenteesta, mutta järkevämmillä soundeilla tämä voisi toimia vielä paremmin. Tuskin katu-uskottavuuskaan karisisi tällaisella biisimateriaalilla.
En tiedä, onko vähän Weezerille sukua oleva The Thermals punkkareille liian pop ja poppareille liian punk, mutta meikäläiselle, joka ei mitään ymmärrä; tämä putoaa voimalla. Jos vielä levyltä olisi ymmärretty jättää pari hieman täytebiisin kuuloista vetoa pois, olisi paketti täydellinen. Ehkä nämä pari biisiä eivät vain sovi täysin kokonaisuuteen. Kiitos Thermalsin, täytyykin ruveta etsiskelemään muita punkrock-klassikoita. Tässä on mielestäni yksi sellainen.
Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2004-07-23
Arvostelija : Juha Luomala
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]