Dada Pogrom – Apocalypso

“Tämä on Uusi Dark Wave, tämä on Dada Pogrom”, hehkuttaa saatekirje. No jaa. Reykjavikilaisen tekno-drum’n’base -orkesteri Dada Pogromin uusi pitkäsoitto on nimensä mukaisesti kovin sodanvastainen joka käänteessä. Aloitusraita War Is Pogrom hokee melko halvan kuuloisen tekno-taustan päälle kuivia ylimilitantteja iskulauseita ja ehtii kyllästyttää kuulijan koko aiheeseen ennen päättymistään. Hieman raskaammin ja hitaammin vasaroiva kakkosraita Ash Wednesday saa jo pään nyökkäilemään musiikin tahdissa, ja sanomakin on puettu hyväksyttävämpään muotoon.

Apocalypso muistuttaa musiikillisesti hieman Kraftwerkiä, mutta huumori musiikista tuntuu puuttuvan kokonaan. Mayday-syntsilla ja synkillä sota-aiheisilla sanoituksilla biiseistä on tehty rautalangasta vääntämällä futuristisia sodanvastaisuuden julistuksia. Osa raidoista käy kyllä suoraan ja sellaisenaan vaikka tanssilattialle, mutta uskoakseni pahin maailmanloppu-rave-skene kuoli jo vuosia sitten.

Huonoista hetkistään huolimatta Apocalypso pääsee yllättämään moneen otteeseen iloisesti. Tiukasti mollissa kulkevat teknorallit luovat paikoin mainion, Terminator-elokuvista tutun tulevaisuudennäkymän. Kappaleissa on paljon hyviä ideoita, ja niitä on käytetty kitsastelematta. Turhan pitkiä venytyksiä ei levyltä löydy, vaan kappaleiden pituudet liikkuvat neljän viiden minuutin paikkeilla. Biisit vievät Kraftwerkiltä tutun ilmeettömyyden välillä pehmeän tummiin ulottuvuuksiin, ja terävän voimakkaat bassorummut saavat paikoin menon maistumaan erittäin hyvältä. Tiivistelemällä ja turhat muovisuudet karsimalla levystä saisi erittäin tiukankin paketin. Valitettavasti levyn helmet eivät jaksa kantaa koko vastuuta harteillaan, vaan muutamat biisit joutuu tuomitsemaan hetken kuuntelun jälkeen soittimen next-painikkeella.

Dada Pogrom on saanut aikaiseksi paikoin erittäin mainioin, paikoin hieman kiusallisen tekno-teemalevyn. Levyn esilletuomista mielipiteistä ei kukaan täysissä järjissään oleva ihminen varmaan ole eri mieltä, mutta paikoin jankkaaminen alkaa kyllästyttää. Meno levyllä puolestaan vaihtelee loistavasta kohtuulliseen, joskin seassa on pari todellista rimanalitustakin. Ristiriitainen levy, jolta lienee erittäin helppo irrottaa pari helmeä kokoelmien ja tanssilattioiden iloksi.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-09-05
Arvostelija : Atte Jaakkola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.