Beastie Boys – To The 5 Boroughs
Beastie Boys on pala elävää hip hopin historiaa. New Yorkissa HC-punk-bändiksi vuonna 1981 syntynyt orkesteri huomasi uransa alkuvaiheessa, että vakavaksi mustien musiikiksi leimattu hip hop tarjosi muunkinlaisia ilmaisun muotoja. Menestyminen tapahtui ilmeisen vahingossa, ja debyyttilevystä Licensed to Ill tuli sekä monen ennästyksen rikkoja että raja-aitojen kaataja. Vaikka vakavasti otettavia valkoisia MC:itä ei pahemmin näkynyt 80-luvulla, olivat peto-pojat ikäänkuin “arvostelun yläpuolella”. Kovin yllättävää tämä ei ole, trion jäsenet kun ovat aina operoineet sellaisella asenteella, että kaikenlaisen kritiikin turhuus on lähes käsin kosketeltavaa.
Beastie Boys on onnistunut aikasemmin luomaan viisi varsinaista pitkäsoittoa, joista jokainen on nousseet allekirjoittaneen levy-hyllyssä klassikon asemaan. Hämmentävää oli huomata, että uusi levy To the 5 Boroughs kiilasi parin soittokerran jälkeen jaetulle kärkisijalle Check Your Headin kanssa. Kyynisen perusluonteeni takia en voinut uskoa, että heti toimiva ja iskevä levy voi toimia pidemmässä kuuntelussa, joten kulutin levyn lähes puhki koti- ja kannettavassa soittimessani virheitä etsien. Parin viikon tahkoamisen jälkeen jouduin nostamaan kädet ylös. Nelikymppisinäkin Beastie Boysit ovat täynnä asennetta. Aikuistumista ei – Luojan kiitos – ole havaittavissa, vaan pojat ovat vieläkin poikia.
Levyn kansilehdet ansaitsevat muuten erikoiskiitoksen. Lyriikat löytyvät hyvässä järjestyksessä, mutta niiden seasta on löydettävissä jos jonkinmoisia kommentteja ja lisähuomioita sanoituksista. Beastie Boysin tapaan kyseiset sleeve notet eivät ole täysin vakavasti otettavia, mutta muutamat naurut kansilehtiä selailemalla kyllä saa. Miinusta tosin on pakko antaa siitä, että ainakin promoversio oli kopiosuojattu. Tuntuu aika typerältä, että samplevetoista musiikkia tekevä bändi julkaisee levyn, joka on kopiosuojattu. Toivottavasti bändin jäsenillä ei ole mitään tekemistä tämän suojauksen kanssa. Sitä paitsi, jokainen nettiyhteyden ja polttavan CD-aseman omistava varmaankin tietää, miten kopiosuojattuihin levyihin kuuluu suhtautua.
Levyn yleisilmeestä on pakko mainita kameleonttimainen vaihtelevuus sekä biiseissä että lyriikoissa. Lyriikoista on helppo huomata myös fuck-sanan lisääntynyt käyttö. Kantaa otetaan sekä omaa armasta valtionpäämiestä vastaan että yleismaailmallisemmin. Vihaa ei levystä välity, vaan vakavasti otettavat biisit peräänkuuluttavat ennen kaikkea suvaitsevaisuutta, monimuotoisuutta ja malttia. Muusikillisesti biisit ovat uskomattoman tarttuvia; joka biisissä on tuttu Kippari Kalle -fiilis, eikä hyväntuulisuudelta voi välttyä. Taustoista vastaa jälleen “neljäs beastie boy”, Mix Master Mike. Tarjolla on uskomattomia sampleviidakoita, tarkkaa iskevää biittiä, analogisia pörinäsyntsia ja sekopäisiä lainauksia peleistä, leffoista, höyryveturista ja ties mistä. Levyn hienoimpiin hetkiin kuuluu An Open Letter to NY, joka on liikuttavaksikin ehtivä tribuutti Beastie Boysin kotikaupunkille. Vaikka kaupunki on kokenut kovia, ei biisistä välity katkeruutta. Pikemminkin kyseessä on kappale suvaitsevaisuudesta ja terveestä kotipaikkarakkaudesta. Toinen levyn huippuhetki on biisi Hey Word, joka pass-the-mic-hengessään on mainio esimerkki Mike D:n, Adrockin ja MCA:n uholäpästä ja siitä fiiliksestä, minkä nämä kolme keski-ikäistä teiniä saavat yhdessä aikaan.
Beastie Boysin teinimäiset rap-puolijumala-fantasiat ja uhoräbät ovat ajan myötä muuttuneen paikoin jopa uskottavaksi, ovathan peto-pojat jo todistaneet itsensä aidoiksi eläviksi legendoiksi. Uhoriimit sulautuvat todelliseen asiaan saumattomasti luoden ainutlaatuisen keitoksen ja itse musiikki on yhtyeen monimuotoisen historian myötä sekoittunut räkäisemmän ja teknisemmän saundin hybridiksi. To the 5 Boroughs summaa Beastie Boysin uran mahtavaksi kokonaisuudeksi, joka tempaa mukaansa samantien, eikä tunnu päästävän irti koskaan.
Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2004-07-05
Arvostelija : Atte Jaakkola
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]