Gary Moore – Power Of The Blues

Jotkin asiat vain ovat ja pysyvät. Vapaan maailman johtaja käyttäytyy kuin omistaisi koko universumin, Guns’n’Rosesin Chinese Democracyn julkaisua lykätään vielä kerran ja Gary Moore vinguttaa bluesia kuin kahteentoista vuoteen ei olisi tapahtunut yhtään mitään. Ainut poikkeus on, että tällä kerralla mies myös kertoo miksi – raidalla viisi.

Bluesin voima syntyy varsin mooremaisista, balladinomaisista ja B. B. King -vaikutteisista 12-tahdin blueskaavoista hieman modernimmalla, mutta ikävän sumealla äänimaailmalla. Soundien suhteen olisi ollut erittäin suotavaa ottaa mallia vaikkapa ZZ Topilta. Gary keskittyy kuitenkin sääntövariaatioiden sijasta itse peliin ja lyö uuden kätensä pöytään pahemmin panoksia korottelematta. Turhapa tässä olisikaan bluffailemaan ruveta. Pokerinaamasta tai yllättävistä vedoista mies kun ei varsinaisesti ole tunnettu.

Soittotaidon puutteesta ei näitä muusikkoja voi moittia. Muutama hauska kipalekin löytyy, kuten ilkeästi vingutteleva Evil, ja hieman yardbirdsmäisempi Getaway Blues. Miehen vanhoille ystäville onkin luvassa suhteellisen toimivaa, juurekasta bluesrockia ja muutama messevä, asiaankuuluvan perinteinen kitarasoolo. Jos tämä konsepti on sitä mitä haet, kannattaa varmaan käydä kaupassa kuuntelemassa. Muiden ei tarvitse vaivautua.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-07-05
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.