Sonic Youth – Sonic Nurse

Sonic Youth on toteuttanut kaikkein esoteerisimmat surinateoksensa ja avantgardetribuuttinsa oman SYR-levymerkkinsä puitteissa. Newyorkilaisorkesterin Geffen-levyt ovat olleet helpommin lähestyttäviä, mutta ne ovat olleet sitä historian, eivät musiikin suoralinjaistumisen takia. Sonic Youth on periaatteessa aina ollut kokeellinen yhtye, mutta maailma sen ympärillä on muuttunut. Nirvana-ilmiö arkipäiväisti meluisan särökitarailmaisun, jota Thurston Moore, Kim Gordon ja Lee Ranaldo olivat olleet kehittämässä. Tämä ikään kuin synnytti vaikutelman 80-luvulta tähän päivään ulottuvasta aikakuplasta, joka eristää Sonic Youthin muusta maailmasta ja saa yhtyeen kuulostamaan melkeinpä konservatiiviselta.

Tuon kuplan kylkeen isketty legendaarisuusleima toimii sekä orkesterin puolesta että sitä vastaan. Toisaalta siihen sisältyy pioneerityön suomaa koskemattomuutta, ja toisaalta tuollainen leima aiheuttaa useasti melkoisen vastareaktion uusissa kuulijoissa. Moni olisi valmis kärräämään nämä keski-ikäistyneet melupioneerit jonnekin vaihtoehtorockin museoon pölyttymään. Tähän liittyy luonnollisesti myös muuttumattomuuden vaade. Vanhoillisimmat fanit haluaisivat varmasti yhtyeen tekevän Daydream Nationin yhä uudestaan ja uudestaan. Sonic Youthin tuorein tuotos ei ole uusi Daydream Nation, mutta se kiteyttää bändin ilmaisun ajattoman lumoavasti, sisältäen runsaasti myös pitkän linjan kuulijoita miellyttäviä elementtejä.

Sonic Nurse kuulostaa epäilyttävän miellyttävältä. Jokainen tähän mennessä kuulemani Sonic Youth –levy on vaatinut pientä sulattelua, mutta tämä kipusisko ottaa välittömästi lämpimään syleilyynsä. Jäljittelemättömän kitarakäsittelyn ja merkillisten viritysten määrittämä ääniuniversumi kuulostaa tutun kotoiselta. Kim Gordon naukuu ja kitisee, Thurston Moore laulaa toteavan vaatimattomaan tyyliinsä ja metelinpoikaset surisevat, särisevät, kasvavat ja kuihtuvat pitkien kappaleiden puitteissa. Tieto siitä, ettei mikään muu yhtye kuulosta tältä, aiheuttaa suunnatonta mielihyvää. Kuuntelunautintoa puolestaan häiritsee tieto siitä, että tämä yhtye on kuulostanut paremmaltakin.

Sonic Nursella Sonic Youth kuulostaa alleviivatun tyypillisesti itseltään. Kappaleet vaikuttavat syntyneen ilman erikoisempia ponnisteluja tai ongelmia. Tuntuu siltä, kuin yhtye olisi vain keskittynyt tekemään tasoisensa musiikkia ilman paineita, ilman suurempia päämääriä. Ainoastaan avausraita Pattern Recognition erottuu joukosta yhtyeen loistokkaimpien saavutusten veroisena yksittäissuorituksensa. Muuten Sonic Nurse on ärsyttävän tasavahva albumi. Musiikin hunajaisesti soljuva vetovoimaisuus suorastaan pakottaa kuuntelemaan levyn loppuun asti, vaikka se ei muodosta erityisen yhtenäistä kokonaisuutta.

Muutama popahtavampi irtiotto, muutama repäisevämpi metelimyrsky…jotakin jyrkempää äänimuodostelmaa olisin tähän levyyn vielä kaivannut. Toisaalta kun Sonic Youthin materiaalin taso on viimeisen kymmenen vuoden aikana heilahdellut varsin radikaalisti, on ymmärrettävää, että yhtyeeltä välillä irtoaa tällainen yllätyksettömämpi, mutta viimeisen päälle miellyttävä levy. Sonic Nurse on helposti kuunneltava levy, mutta siitä on äärimmäisen vaikea muodostaa objektiivista mielipidettä. Fanien ei kuitenkaan tarvitse miettiä kahta kertaa, ostavatko albumin. Alla oleva numero on lähinnä jonkinlainen vähimmäisarvo.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-07-22
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.