Equimanthorn – Second Sephira Cella

Equimanthorn on jenkeissä toistakymmentä vuotta toiminut mystistäkin mystisempi dark ambient -orkesteri. Uusi pitkäsoitto, Second Sephira Cella tarjoilee vahvaa läsnäolon tuntua, laadukasta ja persoonallista dark ambientia ja myyttistä tunnelmaa koko rahalla.

Vaikka levyn taustat ovat huolella tehtyjä, jää niiden rooli paikoin nimenomaan vain taustaksi läpitunkevalle laulajan kuiskinnalle. Artikulaatio on siinä määrin selvää, että lyriikat nousevat tärkeään osaan levyn viehätysvoimaa. Sanoitukset ovat sellaisella hartaudella tehty, että levyn kansilehtiä tuli selailtua useampaankin otteeseen levyä kuunnellessa. Hetkellisesti sanoitukset ja tunnelma lipsahtavat niin yliampuvan mystisiksi, että kaukana ei olla tahattomasta huumoristakaan. Oikea mielentila levyä kuunnellessa onkin pikemminkin vaatimus kuin suositus, muuten ei jää käteen kuin yli 70 minuuttia unilääkettä. Parhaimmillaan laulajan kuiskiva ääni on kuin uhriaan lumoava ilkeä henki, pahimmillaan ylisynkkä ääni taas kuulostaa hieman kiusalliselta, kuin flunssassa kituvan vanhuksen rohinalta. Kuten aina dark ambientin parissa, pienen pienetkin yksityiskohdat voivat latistaa muuten vakuuttavan teoksen tunnelman.

Dark ambientin saralla Equimanthornin ilmaisu on peräti ilmeikästä, mutta koska levy on tunnelmaltaan paikoin aavistuksen verran kallellaan perinteisemmänkin musiikin suuntaan, lipsahtaa biisit paikoin tylsänkin puolelle. Tunnelma on kyllä levyllä vahva, ja mukaan on haalittu vaikuttava lista soittimia ja syntetisaattoreita. Levyä kuunnellessa huomaa, että kokonaisuus on suunniteltu, ja kaikki soittimet ovat oikeutettuja, eikä mitään ole tungettu mukaan pelkän tavan vuoksi. Itämaisiakin tunnelmia levyltä on helppo löytää, paikoin ollaan jopa välimeren tunnelmissa, synkillä mausteilla vahvistettuna tietenkin. Biisien pituudet ovat varsin inhimillisiä, vaikka pari kymmenminuuttista eepostakin löytyy.

Equimanthorn on luonut varsin mallikkaan, erittäin mystisellä ilmeellä ladatun teoksen. Levyllä on vahva tunnelma, ja kaikesta kuulee että kyseessä on hartaudella ja huolellisuudella kasattu kokonaisuus. Oikein mainio levy, jota kelpaa kuunnella oikeassa mielentilassa ja suitsukkeen käryssä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-03-26
Arvostelija : Atte Jaakkola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.