Subterranean Masquerade – Temporary Psychotic State

Tyylikkäät kannet, sekä näyttävä, osittain läpinäkyvä kiekko antavat komeat puitteet tälle kahden massiivisen raidan EP:lle. Kääreiden konseptin sekä suunnittelun on, ihme kyllä, hoitanut itse Temporary Psychotic Staten primus motor, Tomer Pink. Varsinaiset tuherrukset on väkertänyt kukas muukaan kuin Travis Smith. Platta tarttuneekin ulkonäkönsä, sekä suhteellisen huokean hintansa turvin helposti levykaupan hyllystä käteen.

Kotiin kiikutettua pyörähtää kiekko käyntiin varsin hämärällä introlla. Sirkuksen pelleilevistä äänistä zoomataan pian klovnin maskiin. Kestää ehkä hetken huomata sen todellakin itkevän. Tässä vaiheessa alkaa hirvittävä nostatus. Verkkaisessa, maltillisessa pyramidissa kasataan raidalle soittimia soittimien perään. Aina kun luulee kliimaksin lähestyvän, se juokseekin pois – ja iskee tikarinsa kuulijan selkään kavalalla yllätyshyökkäyksellä. Ei aivan joka levyä kommentoidessa tarvitse huolestua juonen pilaamisesta liiallisilla paljastuksilla. Mikäli levyn teemat eivät aina kristallinkirkkaina hohtaisikaan, ovat sovitukset siitäkin edestä hiottuja, nokkelia ja ennen kaikkea toimivia.

Monipuoliset vaikute- ja äänimaailmat luovat hämmentävän omintakeisia ja vahvoja tunnelmia. Levyllä yhdistellään tuota ikihämärää post rockin käsitettä progressiiviseen metalliin, psykedeliaan, sekä kansanmusiikkiin – ja vieläpä toimivasti. Hyvällä omallatunnolla ei Subterranean Masqueradea kykene oikeastaan mihinkään muuhun yhtyeeseen rinnastamaan. Vasta selkä seinää vasten voisi ehkä nostaa esiin Opethin (jolle Travis Smith myös on tehnyt kansitaidetta), Arcturuksen (lähinnä Masquerade Infernalen puolimielisten sovitusten takia), sekä My Dying Briden (doom-vaikutteiden vuoksi).

Kitaroista vastaavan pääpirun takaa löytyy kahdeksanpäinen, värikäs soittajakatras, joka lienee saman lafkan muilta bändeiltä lainattu. Jake DePolitte tarjoaa toisen kierroksen omaleimaista kitarointia. Kummallinen, kumea lauluääni taas kuuluu Paul Kuhrille. Mies hoitaa tonttinsa varsin ilmeikkäästi, ja etenkin huutolaulu on vallan erinomaisessa kuosissa. Vierailijoista mustan lampaan virantoimituksessa Tino LoSicco ärsyttävästi naputtavine basarisoundeineen rikkoo äänisuunnittelun ja soitannon täydellisyyttä. Jonkinnäköiseen tuplapedaalivieroitushoitoon kaveri tulisi sulkea. Andy Winterin mellotronit ja kirskuvat Bronwen Beecherin viulutukset ovat toisaalta taas siitä makoisimmasta päästä. Eikä miehistö vielä tähän lopu. Hieman pienempään rooliin tyytyvät yhtyeen varsin asiallinen basisti Jason William Walton, sähköisyydestä ja koskettimista vastaava Ben Warren, sekä toisia vokaaleja maalaillen ulvova Susan Naud.

Takannessa lupaillaan jatkoa seuraavan. Odotan innolla.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-06-11
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.