Turmion Kätilöt – Hoitovirhe

Tämän arvostelun kanssa minulla kävi todella huono tuuri. Olin jo kirjoittanut arvostelun täysin valmiiksi, mutta eikös heti seuraavana päivänä jostakin tavarataloketjun sivuilta löytynyt haastattelu, joka kumosi melkein koko arvosteluni pointin. Mutta tässä uusi yritys.

Turmion kätilöt on “bändi”, joka on kahden miehen suomenkielinen, verta ja suolenpätkiä -teemainen industrialmetalprojekti. Artistien taiteilijanimet ovat MC Raaka Pee ja DJ Vastapallo, ja heillä on epäselvissä promokuvissaan nahkanaamarit peittämässä miesten oikeat identiteetit. Bändi todennäköisesti tulee vetämään keikalla osan soittimista playbackina, jos vetävät keikkoja ollenkaan. Bändin musavideolla visuaalinen teema on moottorisaha ja lentävät lautaset. Ensialkuun kuulematta musiikkia näillä lähtötiedoilla moni voisi helpostikin luulla, että kyseessä on jokin metallimusiikkimarkkinoiden vitsi. Pidemmän pohtimisen jälkeen olen tullut päätelmään, että Turmion kätilöt ei ole vitsi. Minäpä kerron miksi.

Bändi tai levy-yhtiö ei mainosta projektia superkokoonpanona, jossa on jäseniä suurista bändeistä (kuten esim. Chaosbreed tai To Separate the Flesh from the Bones). Bändistä tosin myöskään ei ole hirveästi tietoa liikkeellä oikein missään, ainakaan itse en ole nähnyt kuin yhden ainoan haastattelun, joten se ei ole kuten takavuosien hiphopläppä Petri Nygård, joka oli musiikkilehtien lisäksi jopa jokaisessa naistenlehdessä. Bändillä ei myöskään ollut nettisivuja tätä kirjoittaessani, joten se ei tavoittanut yleisöään sitäkään kautta, kuten esim. @junkmail, vaan homma tuntuu toimivan aika puskaradiomeiningillä ja levy-yhtiön panoksella.

Se mikä TK:ssa muihin suomalaisiin bändeihin verrattuna on erilaista, on tarkoituksella överiksi kirjoitetut suomenkieliset lyriikat, kuten tämä jo Teurastajasta tuttu pyörii lihamylly ja teurastajan pylly tahdissa vasaran. Hassua on myöskin netissä Mörökölli-nimellä levinneen Pimeyden Morsian -kappaleen lastenlauluista ja -virsistä väännetyt sanoitukset, kuten enkeli taivaan lausui näin, miksi natiaiset on väärinpäin.

Tässä on taas tämä huumorinkukka kukkinut ja jätkillä ollut varmasti pilke silmäkulmassa ja hirveä känni päällä lyriikoita kirjoittaessa. Totta, lyriikat ovat ajoittain naurettavia, mutta niin ovat myös esim. Cannibal Corpse, Rammstein, Slayer ja Slipknotkin, jos niitä lähtee kääntämään suomeksi. Varsinkin juuri kaikki kannibalismi-, seksi-, antikristus-, ja ihmisten suolestaminen -jutut kuulostavat aika huvittavilta — eli kaikki ne aiheet mitä Turmion Kätilöiden biisit käsittelevät.

Levyn soundit ovat suorastaan hunajaa korville, enkä yhtään ihmettele, sillä levyn on miksannut Mikko Karmila. Tämä kaveri on muun muassa ollut hääräämässä nappien takana suurimmassa osassa Kotiteollisuuden tuotannosta, tuottanut Waltarin Big Bangin, miksannut Diablon Renessaincen, ja ollut mukana monissa muissa pienemmissä ja isommissa suomalaisissa musiikkituotannoissa. Lopputuloksena rummut, örinä ja kitarat junttaavat kuin Rammstein, elleivät välillä jopa paremmin. Veikkaisin, että tarkoituksella etäisesti Over the Hills And Far Awayltä kuulostava Paha ihminen on mielestäni osoitus hyvästä huumorista sovituksien osalta. Kun hevipuoli on kuosissa, niin eihän industrialmetalli ole mitään ilman konejuttuja. Nämä konejutut on toteutettu niin, että jotkin niistä voisivat helposti löytyä joltakin konemusiikkiartistin levyltä, jos niissä ei olisi metallijuttuja. Varsinkin levyn kaksi viimeistä biisiä voisivat helposti löytyä jostakin Armand van Heldenin levyltä jopa sellaisenaan. Jos homman osaa ottaa huumorilla, huonoja biisejä levyltä on turha etsiä.

Vertauskuvallisesti Turmion Kätilöt on kuin huono nuotiotarina, joka on kerrottu niin hyvin, että siitä tulee legenda. Ja tietenkin kaikki tällaiset legendat pitää kuulla, mutta niihin voi kyllästyä, jos ne kuulee liian usein. Tämä toimii todella hyvin pienissä sykleissä, kuten Rammsteinkin. Ylikuuntelu taas voi pilata koko kokemuksen, joten ei liikaa makeaa mahan täydeltä. Se ettei bändi hirveästi keikkaile, ei todennäköisesti haittaa, eihän Leevi and the Leavingskään vetänyt kuin alle kymmenen keikkaa ja nekin bändin uran alkupuolella. Mielestäni tämä on toistaiseksi tämän vuoden toiseksi paras suomalainen metallilevy Diablon Eterniumin jälkeen.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2004-07-02
Arvostelija : Anssi Tenhunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.