Five Fifteen – The Man Who Sold Himself

“Kuka?! Five Fifteen? En ole koskaan kuullutkaan.” Ja miksipä olisit, kun aina on ollut jotain parempaakin tarjolla. Miksipä tyytyä Sornyyn tai Panaphonicsiin, kun voi saada aidon Filipsin.

Biisejä on niitattu kiekolle kolmensadanviidenkymmenenyhdeksän asteen peitolla eri puolilta yhtyeen uraa. Eli mikäli sattuisi käymään niin, että pidät enemmän kahlaamisesta haaleassa rantavedessä kuin kuumasta kylvystä taikka viileästä sukelluksesta keväiseen lampeen, kääri jo farmarisi ylös – sinulla on todellakin jotain mitä odottaa. Levyn laajasta kappalevalikoimasta osoittautuivat kevyemmät ja hitaammat biisit (lue: väkinäis-hittihakuisimmat) lähemmän tarkastelun jälkeen lähes poikkeuksetta suhteellisen kehnoiksi, eivätkä ne nopeammat ja rokkaavammat vedotkaan mitään sävellyksellisiä mestariteoksia ole – vaikka fiilistä niissä ihan kohtuullisesti esiintyykin. Soitto säilyy onneksi läpi platan melko hyvätasoisena. Brian Robertsonin ja Nik Turnerin vierailut eivät myöskään tee ainakaan pahaa. Aivan pohjamudissa ei siis tarvota.

Kahden vokalistin käyttö tuo osaltaan mukavasti väriä yhtyeen muutoin varsin harmaaseen, vahvasti 70-luku-vaikutteiseen kitararockiin. Esikuvista ei ainakaan voi erehtyä: Led Zeppelinit, The Who!:t ja Deep Purplet on kuunneltu. Kosketinsoittajaan on etenkin Jon Lord nähtävästi tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Muutamaan otteeseen kitarat kieltämättä fuzzaavat ret-rouheasti, biitti kulkee ja hammondit ulvovat kuten olettaa sopiikin. Ongelma onkin siinä, ettei Five Fifteen esitä yhtään jäsenneltyä argumenttia, miksi soittolistan seuraavaa levyä mietiskelevän tulisi valitakin The Man Who Sold Himself – kun voi yksinkertaisesti heittää levylautaselle In Rockin, missä on kaikkea tätä, enemmän ja paremmin. Kenties linjavetoa voisi perustella sillä, ettei hyvin tehtyä, uutta retrohenkistä musiikkia tätä nykyä juuri ilmesty…Mutta antaisitko sinä nälkiintyneelle koiralle kumiluun?

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2004-07-02
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.