Sahara Hotnights – Kiss & Tell

Maailmasta ei löydy vastaavaa loistavien rockmusiikki-yhtyeiden tihentymää kuin rakkaasta naapuristamme Ruotsista. Länsinaapurimme puskee The Hellacopters, The Hives ja muut garagerokut etunenässä 2000-luvun rockia Yhdysvaltoihin ja Iso-Britanniaan sellaisella voimalla, että siellä hävetään, kun ei nykyään enää löydy rockin ”alkuperäisistä” maista kilpailukykyisiä bändejä. Musiikillisesti löyhästi samaan porukkaan lähtenyt Sahara Hotnights on bändi, jolla on varmasti myös suuret tavoitteet varsinkin kaupallisesti. Tämä The Donnasin kiltimpi sisko soittaa siloitellummin ja säädyllisemmin, mutta omalla soundilla.

Sahara Hotnightsin kolmas levy Kiss & Tell ilmestyy suuren BMG-levylafkan kautta ja tarkoitus olisi kai breikata maailmanlaajuiseksi suosikiksi. Kaikki elementit tavallaan olisivat olemassa, mutta pelkäänpä kovin, että Sahara Hotnights yrittää miellyttää kaikkia ja ottaa liian vähän riskejä. Biisimateriaali on kovin keskinkertaista. Tulee välillä rumasti sanottuna sellainen olo, ettei hyviä biisejä ole nähty niin tärkeäksi elementiksi – riittää kun kauniit tytöt soittavat hyväsoundista rockia. Tuskin asia nyt aivan näin yksiselitteinen on, kyllä Sahara Hotnights on ihan oikea rockbändi, jotenkin sen toivoisi olevan vielä parempi.

Levyllä on kuitenkin hienot hetkensä. Empty Heart -biisissä on mm. hienoja ryhmähuutoja ja hyvä avausriffi. Laulaja-kitaristi Maria Anderson todistaa osaavansa laulaa ihan oikeasti. Kirkkaasti ja puhtaasti ylärekisterissäkin toimiva laulu kaipaisi välillä rohkeita melodioita. The Difference Between Love And Hell -biisin kertosäe on koskettavaa rock-estetiikkaa ja flirttailee hienosti 80-luvun kanssa tuoden mieleen entisaikojen Blondien. Stay/Stay Away -biisissä kertsin melodiat ovat kohdillaan.

Sahara Hotnightsin musiikin olemus ei ole niinkään kiinni garagerockissa, vaan se ottaa paloja The Strokes -tyylisestä jynkytyskitaroinnista ja melodiat ovat välillä kovin popahtavia Blondien tyyliin. Keitos on tavallaan ihan mielenkiintoinen, mutta jokin leimaava tekijä tästä puuttuu, jotta tämä päätyisi vielä 20 vuoden päästäkin ihmisten levyhyllyyn. Vaikka yhtyeen konsepti on toimiva ja osaset olevinaan kohdillaan, levyn kuuntelun jälkeen jää jotenkin muovinen ja etäinen fiilis. Biisit eivät ole tarpeeksi hyviä, että voitaisiin puhua keskivertoa tärkeämmästä levystä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-07-08
Arvostelija : Juha Luomala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.