Neurosis – The Eye Of Every Storm

Kuusipäinen peto uinuu ja uneksii muinaisista hirmuteoista ja saavuttamattomista päämääristä. Se herää, ja löytää itsensä myrskyn silmästä. Miten se on tänne tullut? Miksi se on täällä? Tämän hetken juoksevassa aikajanassa syy- ja seuraussuhteet ovat epämääräisiä. Epämääräisyys ja ihmettely välittyvät myös Neurosis-pedon musiikista, ja vaikka se tällä kertaa hillitsee raivoaan, on sen luoma musiikki yhä toispuoleisen kiehtovaa. Kiehtovaa, mutta ei vangitsevaa.

Neurosisin uusin luomus poikii suhtautumisvaikeuksia. Ongelma ei liity siihen, että kyseessä on yhtyeen kautta aikain rauhallisin ja meditatiivisin teos. Orkesterin ilmaisulliset ääripääthän ovat perinteisesti olleet raskaan alavireinen räime vahvistettuna epätoivoisen ahdistuneella huutamisella sekä seesteisempi progressiivis-eeppinen tunnelmointi. The Eye of Every Stormissa on lähinnä kyse painopisteen siirtämisestä tuohon jälkimmäiseen, eikä niinkään uuden suunnan löytämisestä. Tuttuja sointukulkuja on ehkä nyt ryyditetty runsaammin sekalaisilla ääniefekteillä ja koskettimilla, mutta ainoa konkreettinen ero vanhaan on tribaalirummutuksen karsiminen minimiin. Orkesteri on myös jokaisen levyn kohdalla tehnyt selväksi, ettei se pelkää kokeilla ja seikkailla. Mutta kokeilulla on aina kääntöpuolensa, ja juuri siitä kumpuaa levyn ongelmallisuus.

The Eye of Every Storm on suoraan sanottuna hapuileva kokonaisuus. Useimpien kappaleiden kohdalla tuntuu kuin studiossa olisi taltioitu vain se säätäminen ja haeskelu, joka epäilemättä olennaisesti liittyy orkesterin tapaan tehdä musiikkia. Tämä unelias itsensä etsiskely ei vain sellaisenaan kuulosta kovin erityiseltä. Kun tähän vielä lisätään se, että musiikki kuulostaa paikoin vahvasti Steve Von Tillin soolomateriaalilta, hiipii väistämättä mieleen pelottava ajatus, että Neurosis-jäsenten sivuprojektit ovat vieneet leijonanosan henkisistä voimavaroista.

Levyn aloittava Burn on tutunkuuloista, raskailla riffeillä ja vilkkaalla rumputyöskentelyllä varustettua Neurosista. Alkusysäyksen jälkeen ajaudutaan psykedeelisen utuiseen maastoon, jossa vaelletaan Von Tillin karhean melodisen ja väsyneen tilityksen opastamana. Levyn nimi on tässä mielessä kuvaava. Musiikin aikaansaamien tunnetilojen voi kuvitella vastaavaan koettelemuksien myrskyn läpi vaeltaneen, fyysisesti ja psyykkisesti uupuneen mielenmaisemaa. Jossakin onnellisen raukeuden ja totaalisen kyllästyneisyyden välillä tasapainoileva tunnelma on The Eye of Every Stormin parasta antia.

Tasaisesta sumuverhosta kohoaa kaksi monoliittia: The Eye of Every Storm ja Bridges. Nämä kaikkein pisimmät eepokset ovat myös ne kaikkein vangitsevimmat ja mieleenpainuvimmat. Ambientmaisissa post-rock-tunnelmissa laahaava nimibiisi on vain yksinkertaisesti upeaa kuunneltavaa. Bridges on tapahtumarikas vaellus läpi erikoisten äänimaisemien ja emotionaalisten ääripäiden. Se edustaa albumin ainokaisena Neurosisille tyypillistä räjähtävien osioiden ja tunnelmallisten tuokioiden vuorottelua. Muiden kappaleiden kohdalla musiikki kyllä vangitsee hetkittäin mutta irrottaa otteensa aivan liian heppoisesti.

Neurosis on lähes 20-vuotisen uransa aikana luonut unohtumattomia mestariteoksia ja osoittanut yhä uudestaan olevansa kaikin puolin nerokas yhtye. Neroilta on lupa vaatia paljon. Neroilta on lupa vaatia enemmän kuin ”vain” hyvä levy. Ja juuri sitä The Eye of Every Storm on. Ei enempää eikä vähempää.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-07-01
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.