U.S. Roughnecks – Twenty Bucks And Two Black Eyes

U.S. Roughnecks on (yllättäen) jenkkiläinen inhorealistista perjantai-illan kännisekoilumusiikkia soittava punk-rockryhmä. Bändin lyriikoissa vilahtelee pariin otteeseen sana “skinhead”, mutta uskoakseni kyseisellä termillä tarkoitetaan pikemminkin jotain alkuperäiseen skinhead-aatteeseen viittaavaa punk-ideologiaa, johon ei sinällään liity kotoisten nahkapäidemme ylipatrioottiset mieltymykset. Ainakaan mitään rasismiin viittavaa en lyriikoista onnistunut tulkitsemaan. Pientä “me vastaan ne” -aatetta kyllä löytyy, mutta lähinnä aidon työläishengen puitteissa.

Punk-musiikille ominaiseen tapaan bändi tyrmää voittoa tavoittelevat, pahat työläisiä sortavat pukumiehet, mutta tekee sen trendien vastaisesti niin epäintellektuellilla tavalla kuin vain mahdollista. Satunnaisten kannanotoiksi tulkittavien heittojen lisäksi levyn lyriikat ovat väärällään kännistä sekoilua ja tappelemista. Universumin ilkein ja pahin olento on tämän poppoon mielestä poliisi, jolle luonnollisesti näytetään aina tilaisuuden tullen joko keskisormi tai parhaassa tapauksessa paljaat persposket.

Musiikillisesti U.S. Roughnecks ei päätä huimaa. Punk-rockia juntataan karvaisilla käsillä ripeästi, mutta hieman kömpelösti, ja lyriikat öristään vähän sinnepäin. Melodioista ei sinänsä voi puhua. Soittajista oikeastaan vain rumpali erottuu edukseen, loput muusikot täyttävät tehtävänsä, mutta eivät onnistu kummoista draivia luomaan. Vaikka bändin sikaniska-white-trash-imago on paremmin kuin hyvin hallussa, ja orkesterin jäsenet ovat selvästi ideologiansa mukaan käyttäneet sielun- ja ruumiinravintona pelkkää Jim Beamia ja Budweiseria, jää tunnelmakin latteaksi. Muutaman biisin jälkeen kokee kuulleensa koko levyn, ja vakavanpuoleinen tylsistyminen pääsee yllättämään. Kunnollista tarttumapintaa ei biiseistä löydy, ja levy tuntuu olevan yhtä paksua pötköä.

Uskon, että orkesterin itsensä mielestä se on luonut vilpittömästi maailman parhaan bile-levyn, mutta omalla kohdallani homma jää pahasti puolitiehen. Ehkä teini-iän pahimmassa pussi-kaljavaiheessa lyriikoihin ja tunnelmaan olisi voinut samaistua, mutta nyt U.S. Roughnecksin anniksi jää vain muutama huvittunut hymähdys.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2004-10-04
Arvostelija : Atte Jaakkola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.