Slipknot – Vol. 3 (The Subliminal Verses)

Suuri ja mahtava nykymetallin lippulaiva Slipknot on palannut kolmannen albuminsa voimin. Edelliset kaksi levyä ovat nostaneet bändin käytännössä uusien metallibändien ykköseksi ja täytyy myöntää, että se on paikkansa ansainnut, vaikka edellinen Iowa-levy olikin mielestäni mukarankkaa tylsää mäiskettä. Slipknot on kuitenkin luonut oman tyylinsä, jota jo kopioidaan avoimesti. Melkoinen saavutus näinkin lyhyessä ajassa.

Iowan jälkeen on ehtinyt vierähtää lähes kolme vuotta. Tänä aikana bändin jäseniä on nähty useammankin eri projektin kokoonpanoissa. Tunnetuimmat noista ovat varmasti Stone Sour, Murderdolls ja To My Surprise. Kun kyseisissä projekteissa bändin jäsenet tekivät yllättävän monipuolisia kokeiluja, odotukset Vol. 3:a kohtaan muuttuivat. Enää en odottanut sitä, että bändi tekee taas uuden mättölevyn, vaan että monipuolisuus voisi nostaa päätään merkittävästi. Tämä olettamus osui täysin oikeaan.

Vol. 3 (The Subliminal Verses) on levy, joka todennäköisesti yllättää monet. Niin positiivisesti kuin negatiivisesti. Positiiviset yllätykset tulevat varmasti siitä, että Slipknotia kuunnellakseen ei tarvitse olla truemetalhead. Toisaalta negatiivista palautetta tulee varmasti juuri siitä, että se on nykyään tuollainen poppibändi. Eiväthän ”kunnon hevimiehet” kuuntele mitään akustisia biisejä. Vai kuuntelevatko muka? Ehkä he tämän jälkeen niin tekevät.

Vol. 3 on sekoitus tarttuvia rytmejä sisältäviä raakoja biisejä, hitaita, lähes balladimaisia ja osittain akustisia rockbiisejä, tunnelmallisia vaihtoehtometallibiisejä ja aika paljon kaikkea muutakin. Pääpiirteiltään levyä voisi kuvailla kokeelliseksi. Vanhojen fanien rajoja koetellaan useampaan otteeseen ja uusia faneja saadaan takuuvarmasti. Nyky-Slipknot ei ole enää se ääriaggressiivinen ryhmä, jonka päätavoite on tuhota kaikki mahdollinen. Pieni tauko ja kokeilut muiden yhtyeiden parissa ovat jalostaneet Slipknotista täysin uuden bändin.

Entä se levyn musiikillinen sisältö? Tyylillisesti liikutaan monella eri osa-alueella, mutta loppujen lopuksi ei Vol. 3 jätä käteen ikävä kyllä mitään elämää suurempaa. Vol. 3 on paljon kiinnostavampi kokonaisuus kuin Iowa. Biisit ovat tasaisen vahvoja, mutta useammankaan kuuntelukerran jälkeen mieleen ei ole jäänyt muuta kuin Pulse of the Maggot –biisi, joka jo ennakkoon herätti mielenkiintoni. Muuten levy soljuu tasaiseen tahtiin eteenpäin, eikä kohokohtia levylle ole liikaa eksynyt. Tämä tasaisuus häiritsee. Kuten joku on jossain sanonut, pitää levyllä olla vähintään yksi huono biisi, jotta ne loistavat biisit nousevat esiin. Vol. 3:lla on käynyt niin, ettei mukana ole tuota poikkeavaa kohtaa.

Levykokonaisuuden kannalta tuo tasaisuus on heikentävä asia, mutta yksittäisenä biiseinä kuunneltuna Vol. 3 on erittäin hyvä levy, sitä ei ole kiistäminen. Itse kuuntelen levyjä kuitenkin kokonaisuuksina ja silloin tämä levy kärsii melkoisesti. Kokonaisuus putoaa keskitasoon, mutta positiivisten puolien ansiosta nostetaan arvosana kuitenkin neloseen, koska Slipknot on nykyään taas mielenkiintoinen bändi.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-05-27
Arvostelija : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.