Streets, The – A Grand Don´t Come For Free

Tällaisiakin levyjä tarvitaan. Musiikin ei tarvitse olla elämää suuremman rakkauden kaipuuta, filosofis-runollista korkealentoisuutta tai raivokasta Bush-bashingia. Mike Skinner alias The Streets kunnostautui niin loistavasti Original Pirate Material –debyytillään jokatörpön tuntojen tulkkina, että uskaltaa nostaa panoksia ja vaatia yleisöltään vielä suurempaa keskittymistä musiikkinsa sanoitukselliseen puoleen. Nyt hän tarjoaa yhteentoista osaan jaetun tarinan täynnä ihmissuhdekriisiä, taloudellisia ongelmia ja muita vastoinkäymisiä.

A Grand Don’t Come for Freen päähahmolla ei mene lujaa. Kaiken piti olla niin helppoa. Palauta dvd vuokraamoon, käy nostamassa vähän käyttörahaa, hae säästöt kotoa ja sitten äidin luo teelle. No, dvd ei ole kotelossa, tilillä ei ole rahaa, 1000 punnan säästöjä ei löydy mistään ja kännykästä loppuu akku, joten muorille ei voi ilmoittaa myöhästyvänsä teeltä. Myöhemmin tv hajoaa, tyttöystävän kanssa tulee riitaa, ja jonkinnäköinen peliaddiktio tuntuisi herralla olevan.

Skinnerin renttumainen, mutta veitsenterävä supliikki on, kuten aina, hauskaa ja oivaltavaa. Mahtava teksti vaatisi kuitenkin taustalleen yhtä mahtavan ääniraidan. Musiikki on tasaisen hyvää, mutta huippuja, joissa sanoitus ja sävellys kohtaavat, on liian vähän. The Streetsin omaleimainen tyyli puree kyllä sellaisenaankin. Elektroninen garage ja minimalistiset hip-hop-biitit ovat saaneet seurakseen enemmän r n’ b –elementtejä, mikä imellyttää cockney-melodraamaa sopivissa kohdissa. Pelkistettyä ja yksinkertaista ilmaisua on rikastettu muutamilla veikeillä torvi- ja orkesterisämpleillä ja vokaali-ilmaisu vaihtelee melodisesta laulusta hektiseen suunheittoon. Yleisesti ottaen musiikki on tunnelmallisempaa ja vakavasävytteisempää kuin debyytillä, joten Too Much Brandyn kaltaisia bileralleja halajavien kannattaa miettiä tarkkaan ennen kuin investoivat tähän.

Tekstillinen pikasuolto ja tilitys ei ole pelkästään Skinnerin harteilla, vaan suunvuoro annetaan myös kavereille ja tyttöystävälle. Tämä vahvistaa draaman tuntua musiikissa, ja samalla albumin poikkeuksellisuutta. En muista pitkään aikaan kuulleeni näin vaikuttavaa lyyristä kokonaisuutta. Tarinan seuraaminen ei kuitenkaan ole kovin helppoa, varsinkin kun vokalisointi sujuu murteella ja brittiläistä käsitteistöä ja slangisanastoa hyödynnetään lähes joka käänteessä. Ja sanoituksiahan on turha kansilehdykästä etsiä. Hyvä englanninkielen taito on siis välttämättömyys, jos tahtoo ymmärtää levystä muuta kuin muutaman hassun kertosäerallatuksen.

A Grand Don’t Come for Free kuhisee pieniä arkielämän yksityiskohtia ja asetelmia, joihin jokainen pystyy samaistumaan. Samalla loistavat poissaolollaan sellaiset banaalit kliseet, jotka tekevät monien kotimaisten ”arkielämän tulkitsijoiden” sanoitukset yhdentekeviksi sepustuksiksi. Mike Skinnerin sanoitukset eivät ole millään tapaa yhdentekeviä, ne koskettavat elämän eri aspekteja todella laajalta skaalalta, ja mitä useammin levy pyörähtää ympäri, sitä enemmän niihin pääsee kiinni. Verratonta elämän tekstuuria syvempien aatosten saattelemana. Suosittelen lämpimästi lontoonsa taitaville.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-06-07
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.