Alanis Morissette – So-Called Chaos

Itse muistan Alanis Morissetten kultaisilta ala-astevuosilta, kun tämä edusti nuoria vihaisia naisia Anoukin kanssa. Vauhtia ja asennetta löytyi tuolloin Jagged Little Pillin aikoihin, mutta nyt Alanis on väsynyt.

Tyyli on edelleen erehtymätöntä Alanista, mutta räväkkyys ja raivo ovat unohtuneet sinne jonnekin kiinalaisten käpysodan paikkeille. Henkilökohtaisesti minua ärsyttää erityisesti levyn sanoituspuoli. Jokaisessa kappaleessa on jokin toistuva hokema, jonka peräpuoli vaihtuu biisin edetessä. Kyseessä on taatusti vain Morissetten persoonallinen tapa, mutta minua se rasittaa.

Monikaan tämän tason artisti ei onnistu säilyttämään maanläheisyyttään, mutta Alaniksesta kiehtovan tekee juuri tämä vaatimattomuus ja oman polun kulkeminen. Koskaan ei ole liikaa naisia, jotka osaavat itse tehdä musiikkinsa alusta loppuun. Se, että menestyy omalla musiikillaan ja tekee siitä omannäköistään, on aina kunnoitettavempaa kuin kuuluisuuden haeskelu silikonitisseillä tai blondilla tukalla.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-07-29
Arvostelija : Kaisa Harju

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.