Slipping Stitches – Melody Cruise

Glamin, hardrockin ja heavyn savuisessa välimaastossa risteilevä Slipping Stitches ajaa uusimmalla levyllään suoraan karille, mutta on kuitenkin riittävän tunnollinen uppoamaan laivansa mukana. Mukaan komentosillalle on nimeä tuomaan ja taustatueksi värvätty myös Michael Monroe, joka on tuottanut kaksi levyn raidoista. Miten tällainen Titanic-imitaatio on näinkin nimekkäässä seurassa oikein päässyt tapahtumaan?

Tekniikan pettäminen ei varsinaisesti ole yhtyeen kompastuskivi. Kohtuullisen asiallinen rock-kredibiliteetti on myös saavutettu. Pari kivaa sovitusjippoa, menevää kitarariffiä sekä rocksoolonpätkääkin löytyy orkesterin ruumasta. Eikö promilleja sitten ole tarpeeksi, vai mistä kiikastaa?

Suurin miinus on platan äänimaailma. Soundeilla ei Melody Cruisella todellakaan päästä juhlimaan. Tylsä ja demomainen tuhnu sopii tosin mainiosti yhteen levyn kapisten kansien kanssa. Toinen albumia kalojen kanssa nukkumaan vetävistä, varsin painavista riippakivistä on sävellysten mitäänsanomattomuus ja laulukoukkujen täydellinen puute. Kama ei vain ole niin korkealentoista, että se erityisemmin motivoisi tax freen kautta juhlimaan.

Mikäli sävelet ja sanat eivät itseisarvoisesti ole erityisen hienoja ja omaperäisiä eivätkä soundit juuuuri oikeat, tarvitsee rock-musiikki aina tietynlaista vastustamattoman tarttuvaa imua, mikä on usein karisma- ja aikasidonnaista. Toisin kuin The Darknessille altistuttuaan jää tämän kiekon jälkeen aivan turhaan kotiin perjantai-iltana. Slipping Stitchesille on liian helppoa sanoa ei.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2004-08-03
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.