Peccatum – Lost In Reverie

Olen elävä sielu kuolleessa ruumiissa. Kellun. Massiiviset jousimurahdukset pitävät tunnelmaa yllä. Piano liplattaa ja käheähkö nainen kuiskailee ruumiiseeni eloa. Skitsofreeninen äänimaailma uppoaa sisuksiin kuin hiilihanko perslihoihin. Äänten kudos on tiheä, ote ei pääse herpaantumaan hetkesikään.

Ex-Emperor Ihsahn on projektinsa Peccatumin kanssa kehittänyt varsin monipersoonaisen levyn, Lost in Reverien, joka on bändin neljäs tuotos. Tunnelma levyllä on ehdottoman ahdistava ja sitä pönkitetään onnistuneesti eri tyylisillä musiikillisilla pilareilla. Kivijalkana on blackmetal-maailma, ja siitä kohoavat mitä erilaisimmat rakennelmat mm. progen ja neoklassisenkin rajoilta. Levy tuntuu kaiken kaikkiaan olevan sekoitus Profanumia, Opethia, The Gatheringia sekä Antimatteria, vain muutamia mainitakseni.

Jakopersoonainen levy on kuunteluelämyksenä haastava sekä äärimmäisen mielenkiintoinen. Naisvokaalit säilyttävät vangitsevan linjansa kautta levyn, mutta puhtautta haeskelevissa osuuksissa mieslaulaja kuulostaa hieman liian neidiltä. No, se sallittakoon tänä suvaitsevaisuuden aikana. Mielenkiintoa lisää se, että levyllä on hyödynnetty laaja-alaisesti nykypäivän monipuolista tarjontaa erilaisista soittimista. On erittäin hienoa huomata, että esimerkiksi klassisista orkesterisoittimista ei ole käytetty vain sitä voi, miten tavanomaista viulua ja vähän selloakin, vaan on ymmärretty harvinaisempien puhallinsoittimienkin persoonallisuus.

Peccatumin Lost in Reverie ei ole helppo levy. Kärsivällisyyden myötä se kuitenkin aukenee vähitellen, ei kuitenkaan välttämättä koskaan kaikille. Ja sellaista musiikkia minusta tarvitaankin. Jotain, jonka kanssa voi tuntea olevansa siellä, minne kaikki eivät pääsekään.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2004-07-15
Arvostelija : Kaisa Harju

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.