Ruoko – Viimeinen Virhe

Ruoko lataa hirvitorrakastaan rahisevaa ja varsin kotimaisen kuuloista bluesrokkia sitäkin rapisevimmilla, muttei tosin kovin onnistuneilla autotallituhnusoundeilla. Maanläheisen vetoavaa särmää triolta löytyy, muttei toisaalta niin paljon, etteikö olisi vielä varaa hioa. Yhtyeen soitanto ja sovitukset eivät toimi aivan yhtä tasokkaasti kuin suhteellisen sielukkaat vokaalit. Eroaa kiekko ainakin harmaasta massasta siinä mielessä, että yleensä suomalaisissa demoissa ja omakustanteissa tämä on lähes poikkeuksetta toisin päin. Jotenkin tiiviimpää ilmaisua olisin kyllä toivonut kuulevani.

Viimeinen Virhe sisältää ajoittain liiankin selkeitä Tuomari Nurmio -assosiaatioita. Lyriikoiden puolella myös Kauko Röyhkä käväisee mielessä. Paikoittain ei suoran vertailukohteilta lainailun mahdollisuuttakaan voida sulkea pois. Tälläiset yksityiskohdat saavat kulmakarvat harmillisen toispuoleisesti koholle. J’accuse? En kuitenkaan vielä näillä todisteilla.

Selkeimmin Ruoko eroaa tusinademotuksesta lyriikoiden yhtenäisellä, selkällä linjauksella. Virkistävää huomata, että joku edes yrittää lähestyä suomalaista lyriikkaa muusta kuin “ketoon”-, tai “vaimo lähti ja lapset kuoli” -näkökulmasta. Oma juttu tuntuukin (hyvine ja huonoine puolineen) olevan jotakuinkin kasassa – hyvä hyvä, mutta nyt sitä tulisi vielä ronskisti uskaliaammin kehittää enemmän yhtyeen itsensä kuuloiseksi. Toivotaan, ettei tämä jää bändin viimeiseksi virheeksi.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-07-28
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.