Obscene Eulogy – Defining Hate: The Truth Undead

Kanadalaista ja suomalaista verta yhdistävä Obscene Eulogy soittaa nimensä veroisesti vihaista ja pikaista deathia, jossa kyytiä saavat jälleen kerran niin hautuumaat kuin kaikki elollinenkin. Mikrofonin varressa levyllä toimii sittemmin orkesterista poistunut Mika Luttinen.

Kappaleet rytisevät perusriffeillä eteenpäin rumpukoneen mätkiessä komppia ja kauhusyntikoiden ulistessa taustalla. Suurin osa itse musiikista on sen verran tuttua kauraa, että minkäänlaisia mieltäylentäviä kokemuksia ei kuulija saa, mutta vokaalipuolella rattaat kyllä pyörivät.

Englanniksi ärjytyt biisit jäävät mitäänsanomattomiksi niin sanoitusten kuin musiikinkin puolesta, mutta selkeästi artikuloidun suomen paukahtaesta kaiuttimista on hymy herkässä. Ali-ihmiset mutiloidaan, ruumiit avataan ja lopuksi hirttäydytään katosta. Kappaleen Elämälle kiitos veikeä kertosäekin suorastaan tempaa mukaansa: Elämälle kiitos – paljon se tarjoaa / Joka päivä tapahtuu jotain mukavaa / Elämälle kiitos – rahat lopussa / Voiko tämän alemmas enää vajota?

Tavanomaisuudestaan johtuen levy ei kovin kummoista innostusta saa aikaan, mutta perusköyhästä deathin ja grindin sekamehusta se poikkeaa sentään jollain tavalla edukseen. Ilman taikuri Luttisen maanläheistä tulkintaa se tuskin tekisi sitäkään.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-06-01
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.