Audiokarate – Lady Melody

Tämä yhtye ei sitten alistukaan audio-orjiksi, vaan vetää iskusävelmää ukemilla silmään ja karatella niskaan. Uuden aallon rohkeaa kitarakuorrutusta ja nonparelleja punkpop-taikinalle kokeilevasti sirotellen syntynyt Lady Melody on piristävää kuultavaa. Uptempoiset karamellimaiset piirteet ovat pinnoitettu lasinsirpaleilla, eikä levyä kuunnellessa oikein tiedä pistelläkö poskeen karuskia vaiko lageria. Kukin valitkoon myrkkynsä itse.

Nopeasti silmätikuksi nouseva laulaja-kitaristi Art Barrios todella lataa kaikkensa mikkiin. Harvoja levyjä kuunnellessa tulee vaistomaisesti kuivanneeksi hihalla kasvojaan. Mikserikopin ikkunassa on lauluja purkitettaessa varmaankin tarvittu tuulilasinpyyhkimiä. Kaikki laitetaan likoon, vaikka sitten nestetasapainon kustannuksella, mutta mikäs siinä kunhan homma toimii. Vedenjakajana vokalisti tulee joka tapauksessa toimimaan monille, sillä sen verran omaleimaista hänen ylitsevuotava tulkintansa on.

Sopivan rosoinen äänimaailma yhdistettynä fiilisrikkaaseen esitykseen toimii hyvin, ja saa kokonaisuuden kuulostamaan harkitun spontaanille. Täydellinen levy ei kuitenkaan ole. Poukkoilevat, hapanimelät kappaleet ovat kuin kekoihin kasattuja yhtyeen eri jäsenten ambitioita. Progressiivisia rytmileikkejä, kivoja pop-melodiakoukkuja, 80-luvun skeittipunk-asennetta, 70-luvun metallivaikutteita ja autotallisoundit – kiekon suurin vahvuus on myös sen heikkous. “Jokaiselle jotakin” on uhkarohkea suunnitelma, ja synnyttää myös tällä julkaisulla hajanaisuutta, epäyhtenäisyyttä ja irrallisuuden tuntua. Joka tapauksessa kannattaa kokeilla, ainahan voi sitten vaihtaa audiojudoon.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-05-28
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.