Skylark – Wings

Sinfoninen voimametalli kohtaa keskieurooppalaisen euroviisuperinteen progressiivisessa hengessä? Kyllä, näinkin kummallisesti voi käydä, kuten italialainen Skylark viimeisimmällä työnäytteellään osoittaa. Jo yhdeksännen kiekon ilmoille pukkaava kombo tuikkaa ”parmanheviään” nyt sellaisille ulottuvuuksille, että hämmennys on lievä ilmaisu tunteesta tuotoksen kuultua.

Biisien sovitukselliset ratkaisut ovat ainakin poikkeavia genren muihin tuotoksiin verrattuina. Välillä mennään koko arsenaalilla jousien siivillä tahtilajista toiseen tyylistä piittaamatta. Polkkaa tuplabasareilla, iskelmätahtia ja kaikkea muuta siltä väliltä. Onko bändin nokkamies ja sävellyksistä vastaava Eddy Antonini nero vai väärille raiteille vinksahtanut? Sitä en osaa tämän levyn perusteella päättää, mutta olen taipumassa jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen. Metallisuus levyllä on hyvin kyseenalaista. Pophevikin tuntuu usein olevan liian raskas termi. Bändi kuulostaa enimmäkseen kuin ensimmäistä demoaan vääntävältä finninaamojen kellariorkalta, vain ajoittain saavutetaan tunne edes jonkin verran taitonsa näyttävien konkareiden tasosta. Soundimaailmakin hakee itseään, namikat tuntuvat olleen koko ajan hieman väärässä asennossa.

Belsebubista teemoitellaan, mutta konseptin keveys tekee tuotoksesta lähes irvikuvan. Kenties konsepti saavuttaa parhaiten tavoitteensa kauniin, akustisen Faded Fantasyn aikana. Tuon aikana parmesaania levylle tarjoaa heleän äänen omistava Kiara, joka sinänsä ei kuitenkaan tuo sen kummempaa lisäarvoa levylle. Neitokainen tulkitsee myös aivan käsittämättömän coverin, Def Leppardin When Love And Hate Colliden. En anna kuitenkaan yhtä pistettä, sillä aina on mahdollisuus, että sittenkin ymmärsin levyn aivan väärin.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2004-05-07
Arvostelija : Gao

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.