Vesilaitos – Elinkautinen

Usean kohdalla hilpeyttä nimensä puolesta herättäneeltä Vesilaitos-yhtyeeltä putkahti pihalle hiljattain neljäs ep, joka kantaa nimeä Elinkautinen. Levylle päätyneet neljä raitaa ovat aiempaan tuotantoon verrattuna astetta synkempää niin soitannan kuin sanoitusten osalta. Yhtye on siis siirtynyt askeleen verran lähemmäksi rockheavy-linjausta. Laulaja Arto on vienyt orkesterin sanomaa arkipäiväisistä asioista asteen verran pohdiskelevampiin lyriikoihin, jotka kuitenkin sulautuvat yhtyeen vanhaan tyyliin loisteliaasti.

Levyn tummanpuhuvan tunnelman aloittava Näkyjä saattaa järkyttää alkuun vanhan koulukunnan kuuntelijoita, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen vesireitit avaavat täysin uuden ja toimivan maailman. Bändin konebassovelho Kissun ansiosta konepitoisuus on vieläkin bändin valtti verrattaessa muihin kotimaisiin raskaan rokin edustajiin. Yhtyeen tapa korvata perinteinen basso koneellisella toimii yhä vahvasti ja jopa astetta vahvemmin aiempaan tuotantoon verrattuna.

Useiden kuuntelukertojen jälkeen täytyy todeta, että Vesilaitos on vahvenemaan päin levy levyltä. Solistilyyrikon vaihdosta huolimatta yhtyeestä on alkanut löytyä lisää potkua ja tapaa ilmaista itseään monipuolisemmin. Kuitenkin allekirjoittanut jää hieman kaipaamaan yhtyeen kahden ensimmäisen platan kevyempää linjausta, koska silloinkin orkesteri oli todella vahvoilla tunnelman puolesta. Kaikesta uudistumisesta ja raskaammasta otteesta huolimatta täytyy todeta, että Vesilaitos on yhä yksi parhaimpia ja omaperäisimpiä kotimaisia omakustannebändejä. Vielä kun joskus koittaisi se päivä, että postiluukusta tipahtaisi orkesterin kokopitkä albumi…täytyy jaksaa odotella.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-04-21
Arvostelija : Ismo Korhonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.