Private Line – 21st Century Pirates

Vielä muutamia vuosia sitten ainoa listoilla viihtyvä hiusten tupeeraaja ja kajalin levittäjä oli The 69 Eyesin rumpali Jussi. Nyt myydyimpien levyjen listalla keikkuu sekalainen joukko nuoria Hanoi Rocks –klooneja, jotka tottelevat mm. nimiä Technicolor, Uniklubi, Negative – tai Private Line. Ulkonäköön taitavat edellä mainittujen bändien yhtäläisyydet loppuakin.

Private Line edustaa debyyttialbumillaan uusiokasarin hevimpää päätä. Pitkäsoitto on selkeästi synkempi, hidastempoisempi ja raskaampi tuotos verrattuna bändin edelliseen julkaisuun, Six Songs of Hellcity Trendkill –ep:hen (2002). Bändin soundia on viety myös vielä hitusen verran enemmän kuluvan vuosituhannen puolelle: esimerkiksi Little Sister –raidasta tulee ensimmäisenä mieleen Marilyn Manson.

Kokonaisuutena 21st Century Pirates on vallan kelvollinen debyyttialbumi. Biisimateriaali on kautta linjan vahvaa, vaikkei ihan omaperäisimmästä päästä olekaan. Soitto rullaa eteenpäin messevästi, ja lisäpisteitä bändi saa maltillisen tyylikkäästi viljellyistä syntikoista ja sooloista. Muutenkin kasarintuoksu on ujutettu levylle siinä mielessä onnistuneesti, ettei suoranaisia rip-offeja esimerkiksi riffien osalta paljastu, vaikka usein levyä kuunnellessaan huomaakin kaivelevansa muistilokeroitaan tavallista innokkaammin. Onko se Alice Cooperia? Vai Gunnareita? Tai ehkä sittenkin Mötley Crueta? Myös levyn sanoitukset on toteutettu hyvin. Biiseistä löytyy muutakin kuunneltavaa kuin iänikuista valitusta sydänsuruista tai ”come on let’s go baby” -osastoa, mutta toisaalta on sisäistetty sekin, että rokkibändin ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen.

Levyltä on silti kuultavissa myös se, että kyseessä on todellakin debyyttialbumi. Esimerkiksi Cheerleaders & Dopedealers –raidan taustakuoro toimii hyvin idean tasolla, mutta ei todellakaan tällä toteutuksella. Samoin bändi tuntuu olevan hieman heikommalla jäällä silloin, kun eteen tulee herkempien sävyjen toteuttaminen; näin käy esimerkiksi Already Dead –biisissä, jossa syntyy valitettavan selkeä kontrasti vahvan rockrähinän ja vähemmän vahvan tunnelmoinnin välille. Ulkopuolisen tuottajan käyttäminen taitaakin olla bändille seuraava välttämätön askel. Mielenkiintoista olisi myös kuulla, mitä Nikki Sixx on mieltä Private Linen Live Wire -koverista. Saa nähdä, onko bändillä pokkaa esittää biisi huomenna lämmitellessään Sixxin uutta, Brides of Destruction –bändiä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-06-15
Arvostelija : Sari Keskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.