Atrocity – Atlantis

Kunnioitettavan 19-vuotisen uran luonut, mutta kuitenkin kohtalaisen tuntematon ja äärimmäisen aliarvostettu Atrocity on luonut yhdennentoista täyspitkänsä kaikessa hiljaisuudessa. Etukäteishehkutuksia ei ole kuultu ja veikkaan, että uutukaisen myötä ei hurrauksia liiemmässä määrin kuulla.

Yhtye oli myös minulle John Doe -asemassa ennen Atlantiksen saapumista, eikä yhtyeen thrash-vaikutteinen musta fantasiametalli saanut allekirjoittanutta kiinnostumaan orkesterin menneestä tuotannosta. Levystä ja kristallin kirkkaasta tuotannosta näkee, että siihen on panostettu täysillä ja että se on tekijöidensä rakkaudella siittämä lapsi. Harmi vain, että lopputuloksena on kehitysvammainen tuotos, jossa ei ole ulkoisesti mitään vikaa, mutta jonka seurassa ei kestä olla pitempää ajanjaksoa, sillä se aiheuttaa turhautumista ja “loppuis jo” -ajatuksia.

En osaa sanoa mitä Atrocityn vanhat fanit (onko teitä, haloo?) tästä ajattelevat, mutta osaan arvata, että uusia faneja ei tällä tekeleellä kalasteta. Ellet sitten ole mahtipontisen, mutta keskinkertaisen fantsumetallin ystävä, joka ei aseta musiikilleen liian korkeita laatuvaatimuksia. Atlantis on muuten myös teemalevy, joka kertoo otsikkonsa mukaista legendaa muinoin meren uumeniin uponneesta kaupungista, joka on tarinana varmasti kaikille enemmän tai vähemmän tuttu.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2004-04-19
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.