Carinou – Bound

Mitä tapahtuu, kun höyryävälle levylautaselle kaadetaan perverssi sekoitus elektropoppia, mustametallimisantropiaa ja kylmää ruotsalaista industrialia? Vuosi sitten perustetun Carinoun mukaan mystisen yhtälön tuloksena on jotain, jota kutsutaan “negatiiviseksi metalliksi”.

Ensimmäisten konesäksätysten pärähdettyä käyntiin korviin tunkeutuu laulaja Fredrik Söderlundin käsittämätön nasaaliujellus, joka tuo ärsyttävyydessään mieleen krapulapöhnäisen Pet Shop Boysin. Edes hittikaavalla hakkaavat keinotekoiset rummut ja sähkökitarat eivät onnistu peittämään tuskallista vokalisointia, mutta välillä mies sentään hiljenee kohteliaasti kasarisyntikoiden tieltä.

Parasta levyllä ovatkin kuusnepan kulta-ajan mieleen tuovat tilutukset, jotka voisivat niin soundiensa kuin melodioidensakin puolesta olla mistä tahansa kolikkopeliklassikosta. Jos Apoptygma Berzerk kokeilisi onneaan metallin saralla, jälki voisi olla jotain tämäntapaista.

Carinou yrittää epätoivoisesti lyöttäytyä muodikkaan undergroundin kylkeen, vaikka musiikki on todellisuudessa täysin MTV-kelvollista synapoppia, jolla ei ole black metallin tai industrialin kanssa mitään tekemistä. Omassa lajissaan Bound voisi olla kohtalainen levy, jos se vain uskaltaisi rohkeasti olla oma itsensä. Alkupuheessa mainostettu negatiivisuus on tosiaan läsnä jälkimaun muodossa, ja perverssiyskin löytyy laulajan äänestä.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2004-04-13
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.