Uniklubi – Rakkautta Ja Piikkilankaa

Kansikuvassa Uniklubin pojilla on yhtä paljon kajaalia silmissä kuin Dingon roudareilla hurjina vuosinaan. Androgyynisyydestä tuli rockia ostavan yleisön höynäytyskeino jo David Bowien keksiessä glam-rockin 70-luvun alussa. Näköjään samat reseptit vetovat edelleen yleisöön, kun seuraa HIMin ja The Darknessin kaltaisten yhtyeiden suosiota. Suomen mittakaavassa Uniklubi hilppaa pikkuisen liian likeltä Negativea. Onkohan Suomessa tilaa kahdelle todella samankuuloiselle bändille?

Uniklubin hittibiisi Rakkautta ja piikkilankaa on glamrockia. Se on tarkoitettu soitettavaksi komeassa haara-asennossa musiikkivideolla ja lavalla, eikä musiikki toimi yhtään levyltä. Kerron melodia tuo puoliärsyttävällä tavalla mieleen Kasevan ikivihreän ja -ihanan Mari-biisin. Soundit ovat OK ja ilmeisesti jollain auto-tunerilla efektoitu temaattinen lead on varsinainen oivallus ja siitä löytyy sitä paljon puhuttua koukkua. Biisi on mukavan rempseä, mutta ei säily kahta kuuntelukertaa kauempaa mielenkiintoisena.

Balladeja on kahdenlaisia: ällöttävän siirappisia ja vakavoitumiseen johdattavia tunnelmapaloja. Tunnit-biisi ylittää rimaa hipoen vaatimustason, jolla ylletään ällöttävän siirappisen balladin yläpuolelle. Rima jää heilumaan ja rupeaa väpättämään uudestaan kuuntelukertojen lisääntyessä.

Uniklubi jatkaa siitä mihin esimerkiksi Jimi Pääkallon porukka joskus jäi. Luulen, että suurimmat fiilarit Uniklubista saa pubertiteetin kourissa piehtaroiva teinityttö. Meininki on kuitenkin suhteellisen asiallista ja jopa hieman rock. Yleensä vastaavaan kohdeyleisöön satsaavat bändit tuottavat allekirjoittaneelle oksennusrefleksinomaisia pakkoliikkeitä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-05-03
Arvostelija : Juha Luomala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.