Scarlet – Cult Classic

Ovatko sanat ahdistava ja sekava nykyään automaattisesti synonyymejä taiteelliselle? Ovatko kidsit vielä alright? Scarletin ollessa kyseessä on pakko vastata ei. Ei, jumalauta. Dillinger Escape Planin aloittaman buumin jälkeläisiä tuuppaa joka tuutista. Siinä missä muutamat positiivisemmat tuttavuudet kuten Beecher ovat harvinaisia poikkeuksia, näitä keskinkertaisuuksia hyppii silmille liikaa.

Kyllä tämän tyylin nyt jo kaikki tietävät. Joka ei tiedä tai tykkää, on häpeilemättömän passé ja yhtä tarpeellinen uudella milleniumilla kuin Elvis Aaron 70-luvulla, vai mitä? No, toistettakoon vielä kerran, eli huutolaulua, dissonanttia skittaa, ihan kreisejä sanoituksia ja paikoitellen yhtä kreisejä rytmejä. Muttei mitään uutta. Toivottavasti Prozacia saadaan pian reseptivapaasti, niin pääsisi tällaisten keekoilijoiden “hengentuotteista” eroon.

Hyvät soundit pojat ovat levylleen onnistuneet saamaan, siitä piste. Kuitenkin, vaikken itse tästä oksennuskeitosta pidä pätkääkään, veikkaan että aika moni tykkää. Ihan vaan kreisiyden takia.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2004-08-23
Arvostelija : Juhani Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.