Negry Pvlse – Madeira
Länsinaapurimme dark ambient on ilmeisen tutustumisen arvoinen skene. Ruotsalainen Negru Pvlse onnistuu yllättämään iloisesti musiikin saralla, jossa sekä yllättäminen että iloisuus ovat paheita. Madeira -nimeä kantava pitkäsoitto sisältää kokonaiset kaksi kappaletta, joiden molempien kesto on tosin puolen tunnin luokkaa.
Ensimmäinen raita, Levada, alkaa tasaisella, nousevalla bassohurinalla. Lähes viiteentoista minuuttiin ei tapahdu mitään, ja ehdin vajota päätä kutittavan resonanssin vaikutuksesta syvälle. Vartin kohdalla säpsähdän. Hetken kuulostaa siltä, kuin olisin herännyt umpiunesta siihen, että rikkinäinen kelloradio alkaa suoltamaan rätisevää epäselvää science fiction painajaista. Vaikka kuinka yritän saada pääni toimimaan, ja ajatukset selkeiksi, en ole muutamaan sekuntiin täysin varma olenko unessa vai hereillä. Vainoharhainen on lievin sana, jonka saan mieleeni vilkuillessani ympärilleni. Ei ollut välttämättä fiksu veto alkaa kuuntelemaan levyä yksinään, lattialla maaten, keskellä yötä ja vielä rankan duunipäivän jälkeen. Parinkymmenen minuutin kohdalla kappaleen äänimaailmassa ollaan vajottu syvälle teolliseen alkulimasammioon, ja matka jatkuu yhä alemmas. Helpotusta ei ole tiedossa kappaleen loppupuolellakaan, vaan painajainen jatkuu kohti tyhjyyttään kumisevaa loppua. Pelottava biisi.
Kakkosraita Fado lähtee edeltäjäänsä riipivämmin liikkeelle. Ensimmäisen biisin kaltaiseen painajaiseen ei upota, vaan tunnelma on hyvin yksinäinen. Ensimmäinen mielikuva, jonka sain mieleeni, on paahtavan kuuma, rutikuiva ja pölyinen teollisuushalli, joka on niin iso, että sinne voi eksyä päiväkausiksi. Vaikka kuinka huolella kuuntelee, ei inhimillisyydestä ole merkkiäkään. Paikka, johon kappale upottaa, on niin epäinhimillinen, että ihmistä säikähtäisi siellä enemmän kuin mitään muuta. Tunnelmaa voisi verrata elokuvaan Cube, tosin niin, että olisit 10 vuotta elokuvan tapahtumien jälkeen ypöyksin hylätyssä ja jo pölyyntyneessä kuutiohelvetissä.
Negru Pvlse on tehnyt dark ambientin merkkiteoksen. Levy on yksinäistä, eksynyttä synkkyyttä, ja on tunnelmaltaan hyvin läpitunkeva. Vaikka levy antaa vahvoja mielikuvia, olisi väärin sanoa tätä teosta yksin visuaaliseksi. Negru Pvlse on kokonaisvaltainen elämys, joka marginaalimusiikin ystävien kannattaa kokea.
Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2004-04-06
Arvostelija : Atte Jaakkola
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]