Treeball – National Treasure

Treeball yllätti todella positiivisesti viimesyksyisellä A Cat Formation of a Mouse -EP:llään. Toisella albumillaan yhtye pitää edelleen riman korkealla ja parantaa merkittävästi epätasaisesta Strawberry Blonde School of Class -debyytistä. National Treasurella harpataan varmoin jaloin kohti entistä kepeämpää mutta samalla elegantimpaa pop-ilmaisua.

Perustyyliltään bändin musiikki ei ole juurikaan muuttunut. Tätä Teenage Fanclub –tyylisen indien ja perinteisen Beatles-popin ristisiitosta kuvailtaessa voisi varmasti myös sotkea mukaan jos joitakin 80-luvun kulttibändejä. Tiivistetysti voisi sanoa pääasiallisen sävelnikkarin Nick Trianin lainailevan rohkeasti mutta tyylitietoisesti suosikkiartistejaan, kokaten kekseliäästi tutuista elementeistä maistuvan seoksen. Levyn aloittava Monkeys on hyvä esimerkki tästä. Ilmeisen pixiesmäinen kitarariffi kiinnittää heti kuulijan huomion, ja vie mukaansa kohti perinteisen pirtsakkaa ja lämminhenkistä yhteislaulukertsiä.

Treeballin ominaissoundille tärkein elementti on kuten ennenkin, Trianin ja kakkoslaulaja/kosketinsoittaja Astrid Swanin yhteistyö, joka tuo luonnollisesti persoonallisuutta lauluilmaisuun mutta sopii myös loistavasti musiikilliseen parisuhdepuintiin. Edellislevyyn verrattuna musiikissa on hieman rennompi ote, sekä juurevampi sointi, johtuen paljolti amerikkalaiskitaristi Michael McDonaldin liittymisestä bändiin.

Levyn alkupuolisko on valloittavaa indiepop-karnevaalia. Vastustamattominta antia ovat tarttuvat Monkeys ja Definition of Pop, veikeä When Jimmy Met Frankie sekä nerokkaan vinksahtanut Bolivian Adventure. Jälkimmäisessä, henkilökohtaiseksi suosikiksi nousseessa esityksessä, edetään lyyrisesti räiskyvästä tripistä loppuosan Stereolab-tyyliseen singsong-leikittelyyn. Loppulevy on osin vaatimattomampaa symppismusaa, osin alakuloisempaa tunnelmointia ja mahtuupa mukaan yksi 50-sekuntinen rock-biisikin, The Bomb. Levyn kahdestatoista kappaleesta kolme ovat täysin Astridin käsialaa. Kovasti laulajattaren soolomateriaalia muistuttavat, heleät mutta suorasukaiset kappaleet ovat mukavia poikkeamia Trianin renttumaiseen indie-estetiikkaan.

Treeball on National Treasurella onnistunut ujuttamaan tarpeeksi pientä kujetta perinteisiin kaavoihin, joten kokonaisuuus kuulostaa suoraviivaisuudestaan huolimatta ilmeikkäältä. Tuloksena on äärimmäisen nautittava pop-levy jonka voi kuunnella vaivatta muttei ohimennen. Tällaiselle, pykälää fiksummalle ja sydämellä tehdylle popille on aina tilausta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-03-09
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.