Jimi Tenor – Higher Planes

Jimi Tenor orkestereineen on täällä taas. Svengiä, leijuntaa, hämäriä soittimia. Jimi hallitsee hommat ja kerää pisteet jälleen kotiin. Tyylikkyydestä ei tingitä tippaakaan.

Jimi Tenorin musiikkia voisi pitää elävänä organismina, joka leijailee sisään kuulijan korvasta ja fuusioituu osaksi mieltä – etenkin kuulokkeilla kuunneltuna. Musiikin juuret ovat 60- ja 70-luvun soulissa, funkissa ja kokeellisessa popissa, mutta sitä on silti vaikea lokeroida oikeastaan mihinkään. Ehkäpä tämä on sitä todellista pornomusiikkia? Oli miten oli, Higher Planes on ehdottomasti Tenoria parhaimmasta päästä.

Syntetisaattorit, kitarat, torvet, huilut ja perkussiot rakentavat monipuolisen ääniavaruuden, joka saa neljännen ulottuvuuden Tenorin itsetekemien soittimien avulla – erikoisin lienee laatikko, jonka ulkopuolella olevaa kahvaa pyörittämällä sisällä oleva kelanauha liikkuu päästellen erilaisia ääniä pyörittämisnopeuden mukaan. Instrumentti kuin instrumentti, Jimi Tenor on loihtinut soundeja, joita monella muulla ei ole edes toivoa yrittää saada aikaan.

Edetessään Higher Planes muuntautuu saumattomasti fiiliksestä toiseen. Esimerkiksi ultrasvengaavasta Cosmic Divesta siirrytään huumavan rauhallisen nimikkokappaleen kautta tyylikkäästi agenttileffahenkiseen Thumpcardiin. Letkeys ja groovaava pohjavire säilyvät läpi levyn, joskin toisinaan – kuten erinomaisessa Black Holessa tai Dirty Jimissä – musiikki saa ylleen myös hieman tummempiakin sävyjä. Viimeistään levyn päätösraidat, psykedeelinen Expatriot sekä rauhoittavat Nuclear Fusion ja Stargazing räjäyttävät tajunnan ja jättävät henkisen grooven kuulijan mieleen koko loppuviikoksi.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2004-03-08
Arvostelija : Kalle Heino

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.