Levyarvostelut

Amplifire – Demo 2004

Kuusimiehinen Amplifire on perustettu Oulussa vuonna 2001 ja soittaa tällä demollaan neljä biisiä konesoundeilla maustettua metallista rockia, jossa on mukana sävyjä mm. grungesta ja stonerrockista.

Demon biisimateriaali on sävellyksinä todella laadukasta. Erityisesti laulumelodiat ja laulajan vahva ja monipuolinen ulosanti keräävät pisteitä. Demon aloittava Perfect Goodbyes tuo sävellykseltään paikoin mieleen Dehumanizer-levyn aikaisen Black Sabbathin tai parin sitä seuranneen Dio-levyn raskauden. Drown Together taas on kuin Alice In Chainsia metallisempana, ja se sisältää myös todella hienon ja tarttuvan kertosäkeen. Vahvoja ja tarttuvia sävellyksiä ovat myös muut demon biisit, lukuunottamatta koukkuilevampaan asennemetalliin nojaavaa päätösbiisiä The Game, joka jää hieman aiempien esitysten varjoon.

Vaikka biisimateriaali ja laulajan tulkinta ovatkin huippuluokkaa, demon kuuntelua häiritsee alusta asti soundimaailman konevoittoisuus. Äänimaisema on ahdettu täyteen säksätystä ja pulputusta, joka ei näin melodiseen ja rock-pohjaiseen musiikkiin mielestäni istu ollenkaan. Onhan esim. industrial luku sinänsä ja konesoundejakin on mahdollista käyttää niin monella tavalla, mutta Amplifiren käyttämät soundit kuulostavat lähinnä tanssimusiikissa joskus 90-luvun puolella tutuksi tulleilta ja mauttomilta. Sanokaa vain minua vanhanaikaiseksi, mutta siinä missä konemusiikin efektit ja kikat vanhenevat, on särökitara ajaton ja ikuinen. Toki kitaravalliakin tarjoillaan varsin auliisti, mutta päällekäyvä konenakutus, joka ei vaikene hetkeksikään, häiritsee pahasti siitä nauttimista. Soitto bändiltä kuitenkin sujuu energisesti ja kaikin puolin moitteettomasti.

Demo on bändin omin voimin äänittämä ja tuottama, mistä täytyy nostaa hattua, sillä soundit demolla ovat huippuluokkaa ja täysin levylle kelpaavaa tasoa. Tuotannosta voidaan olla montaa eri mieltä, mutta joka tapauksessa siihen on selkeästi panostettu paljon. Itse olisin lämmennyt bändin materiaalille orgaanisemmalla soundimaailmalla toteutettuna enemmän, vaikka itse biisit erinomaisilta kuulostivatkin. Erittäin lupaavasta yhtyeestä kuitenkin on kyse, ja tahtoa ja asennetta selkeästi löytyy. Olen siis varma että jatkoa seuraa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-11-22
Arvostelija : Aki Kuosmanen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.