Morifade – Imaginarium

Euroopassa on viime vuosina noussut power metal -yhtyeitä kuin sieniä sateella. Samainen mainittu ilmiö on ollut havaittavissa myös Yhdysvalloissa, joissa suurin piirtein jokainen tatuoitu pipopää on perustanut oman numetal- bändinsä. Vaikka omaperäisyydestä harvemmin voidaankaan näiden genrejen osalta puhua, on power metallissa selvä ero numetalliin verrattuna. Tämä ero ilmenee soittotaidossa – siinä missä power metal -bändien jäsenet ovat ennen kaikkea muusikoita, ovat heidän numetal-kollegansa monesti rakentaneet uransa puhtaasti musiikin ulkoisten elementtien varaan. Vastaava ilmiö nähtiin jo 80-luvulla, jolloin tukkaheavybändit saavuttivat huikean suosion.

Ylituotannosta ilmeisen tietoisena ruotsalainen Morifade lupaileekin bändin toiselle studiolevylle ”uutta lähestymistapaa melodiseen power metalliin”. Sanoista ei päästä tekoihin ja Imaginariumilla kuullaan varsin perinteistä poweria. Uutta tai vanhaa, on albumi kaikesta huolimatta viihdyttävää kuultavaa tämän tyylilajin ystäville.

Uuden lähestymistavan ohella bändi kertoo Imaginariumin sisältävän myös progressiivisia elementtejä. Vaikka musiikissa tiettyä progressiivisuutta onkin, ei varsinaisesta progressiivisesta metallista toki ole kyse. Imageriumilla progressiivisuus ilmenee power metallille tyypillisenä soiton teknisyytenä, kappaleiden rakenteellisena monimuotoisuutena ja pieniä sovituksen yksityiskohtina. Dream Theaterilta tuttua tahtilajinvaihtosirkusta ei siis kuulla. Teknisyyttä toki Morifadelta löytyy, kenties jopa hieman tavallista enemmän. Erityisesti rumpali nousee selkeästi esille; mies käyttää paljon synkooppeja ja tekee muutoinkin mielenkiintoisia rytmivariaatioita. Lisäksi rummut on miksattu siten, että jokaisen iskun todella kuulee.

Hivenen tavallisuudesta poiketen bändissä on kaksi kitaristia ja koskettimet eivät ole aivan niin suuressa roolissa kuin genressä yleensä. Basso on miksattu selkeästi kuuluviin, mikä lisää syvyyttä soundiin. Vokalisti laulaa korkealta ja kirkkaasti ja lauluharmonioita käytetään paljon. Vokalisti Petersson lienee kuitenkin hoidellut laulut studiossa yksin, sillä leadin lisäksi miehelle on krediteihin merkitty myös taustalaulu. Tuotanto on kaiken kaikkiaan onnistunut erittäin hyvin ja tältä osin Imaginarium ei jätäkään toivomisen varaa.

Imaginariumin heikkous on musiikin ennalta arvattavuus. Omaperäisyyttä ei ole nimeksikään ja kappaleet ovat sangen tasapaksuja. Ilkeästi sanottuna kaikki on tehty jo aiemmin ja myös paremmin. Levyä toki kuuntelee mielellään, mutta mikään kappale ei varsinaisesti puhuttele tai erotu massasta. Hivenen keskitason yläpuolelle Imagenariumin nostaa bändin soittotaito ja laadukas tuotanto. Power metal –fanit eivät varmasti tule pettymään, mutta genreen vasta tutustuville on kyllä tarjolla parempiakin vaihtoehtoja.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2002-10-30
Arvostelija : Alex Machine

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.